Virkistäytymässä ja rentoutumassa Rokualla

Joko olet tutustunut Rokua Geoparkiin? Yksi suosikkikohteitani on Rokuan kansallispuisto. Tällä kertaa lähdimme ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa yhdeksi yöksi Rokua Health & Spa -kylpylähotelliin.

Saimme todella tilavan huoneen, jossa oli erillinen makuuhuone. Oleskeluhuoneessa olivat kätevät kaappisängyt, jotka säästivät tilaa. Ne avattuinakin huone tuntui hyvän kokoiselta.

Huoneistoon kuului myös sauna, mutta sitä emme käyttäneet, sillä kävimme iltasella pulikoimassa hotellin kylpylässä. Se oli taas miellyttävä kokemus, hyvin mahtui uimaan ja nauttimaan poreista.

Hotellin ruoat ovat aivan ehdottoman hyviä. Kävimme päivällisellä, itse otin noutopöydästä ja tytölle tilattiin hampurilainen. Orkesteri viritteli jo kalustoaan iltaa varten, ja soitto olisi alkanut jo yhdeksältä, mikä jäi hieman houkuttamaan.

Kävimme vielä iltakävelyllä kiertämässä viereisen pienen järven. Harrastusmahdollisuuksia olisi ollut enemmänkin, kuten minigolf, mutta nyt olimme etupäässä levon ja juttelemisen tarpeessa. Illalla nautittiin hiljaisuudesta.

Seuraavana aamuna tietysti aamupalalle ja kahvittelemaan. Aamiaispöytä ei tälläkään kertaa pettänyt. Tämän jälkeen oli mukava lähteä suunnittelemallemme patikkaretkelle.

Päädyimme lähtemään Pookin polun 5 – 6 kilometrin mittaiselle lenkille. Siirryimme Pookivaaran pysäköintialueelle, josta oli noin kilometrin matka vaaran näköalapaikalle. Tiedän, että näkötorniin pystyy kiipeämään, muttemme silti uskaltaneet! Ystäväni tytär päätti evästauon jälkeen palata tästä takaisin ja me jatkoimme matkaa Pookin polulla.

Mäntymetsä on kaunista ja maasto vaihtelevaa. Saavuimme pienelle järvelle, jossa näkymä oli todella kaunis tyynine vedenpintoineen. Kiersimme järveä, jonka toisella puolella oli levähdyspaikka. Tässä toinen evästauko.

Mutta sitten sattui: tyttö olikin lähtenyt eri reitille, josta hänen piti palata takaisin Pookivaaralle. Niinpä päätimme palata tuloreittiämme takaisin, jotta pääsemme jatkamaan yhdessä autolle. Alueella kun risteilee varsin paljon polkuja.

Menimme toista reittiä takaisin vaaralta ja tutustuimme samalla uusittuun maastopyöräreittiin. Liikkeellä olikin muutamia pyöräilijöitä patikoijien lisäksi. Saimme tässä ihan hyvänpituisen lenkin ja olimme tyytyväisiä kotimatkalle lähtiessämme.

Maakuntakierroksella Raahe-Pyhäjoki-Kalajoki

Olipa meillä taas hyvä reissu paikallistuntemusta omaavan kaverini kanssa! Kävimme juhannusajelulla Raahesta Pyhäjoelle ja Kalajoelle.

Aluksi lähdimme kierrokselle Raahessa sijaitsevan Mutalan kartanon kautta. Se sopii erilaisiin tilaisuuksiin ja siellä oli muun muassa kiehtovan näköinen saunarakennus.

Emme pitäneet kiirettä, vaan piipahdimme matkalla kiinnostaviin paikkoihin. Menomatkalla pysähdyimme Pyhäjoen Parhalahdella Ylimattilan arboretumissa. Limingassahan on minulle tuttu puulajipuisto, mutta oli mielenkiintoista nähdä vähän erilainen.

Ylimattilassa olikin kaunista. Alue oli puistomainen, niin kuin tietysti puiden ja pensaiden esittelyyn sopikin. Sää oli tänä päivänä vaihteleva, mutta sadepisaroilta vältyttiin ja jatkettiin sitten matkaa Kalajoen juhannusnäkymiin.

Kalajoella oli päiväsaikaan yllättävänkin hiljaista. Oi niitä nuoruusaikoja, kun siellä tuli itselläkin juhannusta vietettyä! Nyt pysähdyimme dyynin laelle kuvaamaan. Juuri sillä hetkellä vihmoi tuulista vettä, joten kävely jäi tekemättä. Merikin oli aika lailla sumun peitossa.

Lähdimme tästä vielä Kalajoen Rahjan satamaan. Siellä teimmekin löydön, sillä vanha puuvene Ansio oli laiturissa. Upea, ja paikalle sattui vielä aluksen tunteva mies kertomaan historiaa. Ansiolla tehdään risteilyjä tänäkin kesänä.

Kalajoella evästykset grillillä ja takaisinpäin. Paluumatkalla tutustuimme sitten Pyhäjoen Hourunkoskeen. Se olikin näyttävän näköinen ja kalaakin joesta taitaa nousta.

Paljon ennätettiin kyllä päivän aikana nähdä!

Meren äärellä Simon Wanhassa Pappilassa

Voi mikä löytö! Pääsin majoittumaan Simon Wanhan Pappilan Rantamakasiineihin. Olin odottanut ihan toisenlaista majoitusta, ja pääsinkin viihtyisään neljän henkilön mökkiin. Tilat tuntuivatkin suorastaan hulppealta yhdelle henkilölle.

Kaupallinen yhteistyö

Mökistä löytyi kaikki tarvittava keittiöineen. Makuuhuoneita oli kaksi ja tietysti myös sauna kuului varustukseen. Korkea katto toi vielä enemmän lisätilan tuntua. Sisustus oli kodikas.

Minulla oli ollut rankka päivä kaverin ikkunoita pestessä ja olin lähdössä seuraavana päivänä jatkamaan urakkaa. Niinpä en ihmeitä jaksanut illan mittaan. Kävin iltakävelyllä meren rannassa ihastelemassa puitteita ja näkymiä.

Mökiltä oli suora näköyhteys merelle. Rannassa oli uimapaikan lisäksi muun muassa lasten leikkikenttä ja makkaranpaistolaavuja kaksittainkin. Myös venesatama oli vieressä.

Mökkielämä oli rauhallista, vaikka makasiineja on kymmenen rinnakkain. Kuulinkin isännältä, että majoitus on muun muassa työmatkalaisten suosiossa. Valtaosa majoittujista tulee ulkomailta.

Omistajat Ari ja Leena tarjoavatkin henkilökohtaista palvelua matkailijoille. Arin veneellä on mahdollisuus päästä merelle ja saaristoon tutustumaan. Ruokailut ja ohjelmapalvelut järjestyvät.

Tämän lisäksi historiasta innostuneelta Arilta voi kuulla joukon tarinoita. Ja mikä parhain yllätys itselleni oli, että Ari toi minulle iltapalaksi tuoreita, juuri paistettuja maivoja. Mitä herkkua!

Itse olin kiinnostunut maankohoumapuistosta. Sehän ei ole mikään erillinen paikka, vaan koko ranta-alue Simonniemessä ja Simon kylällä kuuluu siihen. Suosittelen silti poikkeamista rantaan ja kalasatamaan, siitä saa hyvin käsitystä tästä meren rannasta.

Saunoin, rentouduin ja lepäsin illalla. Nautin mökin aamiaistarjottimesta sekä ilta- että aamupalan. Heräsin yölläkin katsomaan kaunista merinäkymää. Aamulla sitten rauhallinen herääminen ja siitä kohti päivän urakkaa. Tämä lomailu oli paikallaan!

Luontonäyttelyssä Loppulan tilalla Sanginjoella

Miten upea juttu, että luontojärjestöt pitävät vapaaehtoisvoimin avoinna viikonloppuisin Loppulan tilaa Oulun Sanginjoella. Loppula on vanha metsänvartijan tila. Sijainti on loistava, jos haluaa kulkea samalla reissulla Sanginjoen ulkoilureitistöjä.

Yksi vaihtoehto on suoraan pihasta lähtevä noin kilometrin mittainen polku. Tilalla itsessään taas pääsee tutustumaan luontonäyttelyyn ja kahvittelemaan talossa.

Miljöö on idyllinen ja näyttely monipuolinen. Samalla saa ihailla vanhaa rakennusta yksityiskohtineen. Tien toisella puolella taas pääsee ihastelemaan kaunista Sanginjokea.

Kahvien maksu oli omantunnon mukaan, mutta mielelläänhän tuoreista leivonnaisista ja sämpylöistä jätti korvauksen. Nautimme ystäväni kanssa kahveista ulkosalla ja lähdimme sitten tutustumaan merelliseen Ouluun, josta seuraavassa postauksessa.

Järjestöillä on kovasti toiveita saada Loppulaan kävijöitä, ja suosittelenkin tätä jokaiselle luonnosta kiinnostuneelle sekä kivaksi päiväkohteeksi esimerkiksi lapsiperheille!

Lempikohde Varessäikkä Siikajoella

Kuten Kalevan haastattelussakin mainittu, yksi lempiuimarantojani sijaitsee Siikajoella. Minulla on Varessäikkään sama matka kuin Oulun Nallikariin, joten suunta on usein rauhallisemmalle rannalle.

Nyt oli helteinen päivä, ja olin vatsakipuisena koko päivän. Jotain oli kuitenkin tehtävä, niin lähdin ajelulle Varessäikkään. Ihmiset olivatkin jo löytäneet sinne ja pieni kioskikin oli avautunut.

Uimarannan vesi oli matalalla, mutta ihmiset olivat ainakin kahlailemassa pitkällä. Minä vielä säästelen uimaan menoa.

Sitten viimenäkemän alueelle oli rakennettu uusi kota. Muutenkinhan puitteet ovat oivat sekä uintireissuille että leirintään.

Jotenkin meri on aina niin kaunis ja joka päivä erinäköinen. Taas sain nauttia tästä mielenmaisemasta.

Rauhoittumassa Hummastinvaarassa Raahessa

On upeaa, kun on paikallistuntemusta omaava kaveri! Vaikka olen itse kotoisin Raahesta, niin kaverini ansiosta sieltä on löytynyt minulle aivan uusia paikkoja.

Yksi näistä on Hummastinvaaran ulkoilualue. Sinne pääsee kasitien varresta, mutta nyt ajoimme toista tietä louhoksen suuntaan. Jo kivilouhoksen näkeminen oli elämys!

Hiekka- ja soratie jatkui ja jatkui, mutta yllättäen päädyimme laavulle ja ulkoilureitin alkuun. Kovasta tuulesta huolimatta saimme nuotion syttymään ja nautimme rauhallisesta eväshetkestä. Kaverillani oli taas hyvät eväät mukana ja minä sain vain rentoutua.

Makkaranpaiston jälkeen lähdimme ulkoilupolkua pitkin kävelylle järven rantaan. Järvi olikin aika suuri ja rannasta oli hyvät näkymät. Tästä oli kiva palata toista kautta pitkospuita pitkin taukopaikalle.

Reitti jäi kiehtomaan, ja koska sinne pääsee monesta paikasta, niin ensi kerralla voisi lähteä kävelylle toisesta pisteestä.

Rentouttava lomanen Muhoksen Montassa leirintäalueella

Viimevuotiseen tapaan alkukesän ohjelmassa oli yöpyminen ja pieni loma Muhoksen Montassa sijaitsevassa Active Camping Montan leirintäalueella. Paikka on ihanan lähellä ja kauniissa Oulujoen ympäristössä.

Kaupallinen yhteistyö

Lähdimme viikonloppuna jännäten, millainen majapaikka löytyy. Montassa oli juuri tuona päivänä kalastuskauden avajaiset, jolloin lohta oli istutettu jokeen. Leirintäalueella olikin vielä porukkaa ja myös yöpyjiä.

Saimme kuuden hengen leirintämökin, joka oli aivan huoltorakennuksen lähellä. Mökki olikin tosi tilava ja viihtyisä. Ensimmäisenä kahvinkeittoon ja ihastelemaan jokinäkymää. Jokirannassa oli kalastajia, ja pitihän minun rientää saalista kuvaamaan, kun pariskunta sai varttitunnissa kaksi lohea!

Myös veneilymahdollisuus leirintäalueella olisi ollut, mutta koska oli sateinen päivä, niin päädyimme ensin ajelemaan Utajärven suunnilla, käymään kaupassa ja katsomassa Pyhäkosken voimalaitosta. Voimalaitokselta oli huikeat näkymät ja se teki vaikutuksen. Lemmenpolun patikointireittihän kulkee Pyhäkosken ja Montan välillä. Siellä kävin viime kesänä, ja tämän jutun lopusta löytyy linkki tähän postaukseen.

Reissun jälkeen olikin mukava majoittua grillikatokseen makkaranpaistoon. Tuossa vaiheessa alueella olikin jo rauhallista, sillä jääkiekon finaalipelitkin olivat menossa. Makkaroiden jälkeen pääsikin jo saunaan. Myös leirintäalueen huoltorakennuksen tilat olivat siistit ja toimivat. Saunassa oli ihana iso vuolukivikiuas.

Saunan jälkeen siskoni tuli vielä tyttönsä kanssa mökille kylään. Ilta meni siis rattoisasti, hyvät yöunet saatiin ja aamulla vielä vähän katselemaan paikkoja. Viime vuonna kävin myös fatbike-ajelulla, siitäkin löytyy toisesta jutusta. Ja koska leirintäalueella on myös erilaisia aktiviteetteja, niin kiipeilemäänkin siellä olisi päässyt. Mutta minulle riitti viimevuotinen kokemus Seikkailupuisto Huikiasta…

Palvelu leirintäalueella on sydämellistä ja lämmintä. Alue on mukavan kompaktin kokoinen ja todellakin näkymät joelle ovat aivan ehdottomat. Kiitos taas Montta Active Camping!

Viime kesän juttu tässä:

http://terhimustakangas.pallontallaajat.net/2018/05/26/luonnonlaheista-idyllia-ja-aktiivista-lomaa-montassa/

Seinäkiipeilyä kokeilemassa Oulussa

Oletko tiennyt, että Oulussa voi harrastaa seinäkiipeilyäkin? Ystäväni kanssa suunnittelimme pitkään kiipeilyn kokeilua, kunnes sitten lähdimme Oulun kiipeilykeskukseen Toppilaan.

En hoksannut kuvata kaikkia vaiheita, mutta aluksi vastaanoton jälkeen pääsimme sovittamaan kiipeilykenkiä. Saatuamme ne jalkaamme saimme aluksi opastuksen helpommalle seinälle, jossa oli myös pehmeä alastulo.

Onneksi olin saanut etukäteisvinkin, että myös sivusuunnassa voi edetä! Todellakin hirvitti nousta korkeammalle, vaikka värikoodattua helppoa reittiä kokeilinkin. Ei tämä ihan ollut minun juttuni, vaikka halua olisi ollutkin.

Päätin sitten, etten lähde kokeilemaan vaativampaa seinää ollenkaan. Ystävälleni haettiin valjaat ja saatiin niille uusi opastus. Kiipeily näyttikin sujuvan hyvin, vaikeinta oli kuulemma antaa itsensä tulla alas vaijerin varassa. Hieman poltteli itselläkin kokeilla tätä, mutta katsotaan, uskaltaudunko paikkaan uudemman kerran. Aina ei sitä päätähuimaavaa rohkeutta ole!

Leikkisä jääkarhu Ranualla ja lepolomaa

Tiedäthän Ranuan eläinpuiston? Saimme pääsiäisenä ystäväni kanssa vierailla siellä. Lähdimme liikkeelle jo aamupäivästä ja puistossa olikin mukavan hiljaista. 12-vuotias tyttökin jaksoi innoissaan kiertää puiston.

Näimme kaikki eläimet, niin suuret kuin pienetkin. Kohokohta oli se, kun jääkarhunpentu laski liukumäkeä! Eläimillä oli hyvin tilaa ja puisto oli siisti. Ja herättihän käynti muistojakin siitä ajasta, kun olen oman tyttäreni kanssa puistossa käynyt. Nyt reissu olikin jo pitkään ollut suunnitteilla.

Majoituimme Ranuan keskustassa Kuusitiellä sijaitsevaan huoneistoon. Majapaikka oli pieni kaksio. Meillä oli loistava ruoanlaittaja mukana ja nautimmekin kaikki ateriat huoneistolla. Käytössä oli sähkögrilli, jolla sai hyvin päiväruoat tehtyä.

Niin majapaikka kuin koko Ranuan kylä olivat rauhallisia. Kävimme useaan otteeseen kävelyllä ja keskustasta tein myös kirpparilöytöjä. Nähtävyyksiäkin bongasimme kylältä, tosin ne meinasivat mennä minulta ensin ohi! Nauroimmekin vähän, että miten en voinut olla huomaamatta valkoista kiveä! Mutta löytyihän se sieltä, samoin Hillatori.

Lisäksi kävimme Simojärvellä ajelemassa ja katsomassa Japanitaloa. Se olikin varsin kiehtova, suosittelen!

Paluumatkalla päädyttiin grillille, josta seuraavassa postauksessa!

Päiväretkellä virkistäytymässä Pudasjärvellä

Hoksasimme jokin aika sitten ystäväni kanssa, että meillä molemmilla on siteitä Pudasjärven suunnille. Ja että monesti on tullut esimerkiksi uimahallin ohi ajettua. Niinpä päätimmekin tehdä päiväretken paikkakunnalle ja näin sitten lähdimme viime sunnuntaina matkaan.

Keli oli hyvä ja ennätimme ajella Pudasjärven keskustassa ennen uimahallin aukeamista. Sitten suuntasimme Puikkari-uimahalliin virkistäytymään. Joimme aluksi kahvit ja ihastelimme hallin viihtyisää ilmettä.

Tykästyimme uimahalliin, jossa oli hyvin tilaa. Liukumäkeäkin piti testata. Saunassa kuulinkin, että halli on juuri 20 vuotta vanha, mutta pidetty tosiaan siistissä kunnossa. Tänne uudelleenkin!

Uinnin jälkeen lähdimme keskustaan ravintola Meritaan. Ystäväni päätyi pizzaan ja minä otin Iskender-kebab -annoksen. Tästä jäi kotiin mukaan otettavaksikin.

Ruokailun jälkeen paikansimme vielä Kulttuurikeskus Pohjantähden. Ja jopa sattuikin loistavasti: Pohjantähdessä oli vaatesuunnittelija Riikka Kälkäjän näyttely ja Riikka oli itse paikalla kertomassa työstään.

Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka asujen suunnittelu on käynnistynyt visuaalisen värimaailman hahmottamisesta edeten luonnosten kautta valmiiksi vaatteiksi.

Tästä sitten kotimatkalle. Olimme tyytyväisiä kivaan reissuun!