Oulaisten Honkamajalla ulkoilemassa

Liikumme silloin tällöin miehen kanssa Oulaisten suunnilla sukuloimassa. Tällä kertaa kyläilyn ohessa päätimme käydä lenkkeilemässä. Mies harrastaa hiihtoa ja tietää kaikki hyvät reitit.

Niinpä suuntasimme Honkamajalle, jossa en itse ole käynyt aiemmin. Tutkailimme reittikarttaa ja päätimme tehdä parin kilometrin lenkin.

Maasto oli mukavan vaihtelevaa ja luonnossa oli nähtävää. Pidin Honkamajan ympäristöstä ja siellä näytti olevan tasokkaat puitteet niin hiihtoharrastukselle kuin muullekin ulkoilulle. Ehkäpä itsekin voisin hiihdellä ensi talvena!

Luontopolkukierros Raahessa jatkuu

Taannoin ennätimme miehen kanssa taas luontopolkuilemaan Raaheen. Lähdimme liikkeelle iltapäivästä, joten kovin pitkää reittiä ei ennätetty ennen pimeän tuloa.

Mutta voi, alkoi olla sen verran hämärää, etten ottanut kuvia lainkaan! Ajattelin kuitenkin kirjoittaa kokemuksen vinkiksi, sillä polku on mukava. Aiemmalta reissulta Lapaluodon Maivaperältä on kuitenkin kuvia, ja tämän postauksen lopussa on linkki siihen.

Ja koska ajelimme Siikajoen Tauvossa toisena päivänä, niin liitän lisäksi tähän juttuun muutaman kuvan sieltä.

Päädyimmekin lähtemään Varvin ja Maivaperän väliselle reitille. Lähdimme Varvin suunnasta liikkeelle. Polku myötäili mukavasti meren rantaa ja maisemat olivat vaihtelevia. Kuljimme myös reitin toisella puolella olevan läheisen asuntoalueen vierestä.

Luontopolku on tasainen, mutta maisemat tosiaan vaihtelevat monipuolisesti. Väliltä löytyi pitkospuita, tietä, polkua sekä hiekkarannalla oleva nuotiopaikka. Reitin pituus on pari kilometriä suuntaansa.

Ja kas, päivä alkoi hämärtämään ja kulku kävi hieman jännittäväksi, kun ei enää jalkoihinsa meinannut nähdä! Onneksi polku siis oli tasainen ja pääsimme pikapikaa loppumatkan takaisin ennen kunnon pimeää.

Hmm… mikähän olisi seuraava kohde Raahessa? Kävelylenkit aina piristävät päiviä ja ulkoilu on tärkeää.

Tässä tosiaan vielä kuvia yhdestä lempipaikastani eli meren rannalta Siikajoen Tauvosta. Luontopolkukuvia sitten lisää tuonnempana!

Ja tässä linkki aiempaan juttuun, sieltä löytyy kuvia sekä Maivaperältä että Varvin suunnilta:

http://terhimustakangas.pallontallaajat.net/2020/05/06/uusia-luontokohteita-raahen-suunnilla/

Syksyn värejä ja kosken kuohuja Koitelissa Oulussa

Oulun Kiimingissä sijaitsevalla Koitelinkoskella on kiva käydä eri vuodenaikoina. Nyt ennätimme miehen kanssa iltapäiväretkelle aurinkoisena syyspäivänä.

Ihmisiä ei ollut kovin paljon liikkeellä. Yllätyimme siitä, kuinka paljon vettä tällä kertaa virtasi koskessa. Kuohut oli runsaat ja vesi joessa korkealla.

Koiteli on helposti saavutettava luontoelämyskohde Oulun seudulla, ja toki siksi suosittu paikka onkin. Siellä kannattaa vierailla ihan ympäri vuoden.

Lumen tulon jälkeen sitten uudestaan!

Leipomokauppa avautui Oulun Tuirassa

Leipomokauppa on jälleen aloittanut toimintansa Oulussa Tuirassa. En ihan heti päässyt tutustumaan uusiin toimitiloihin, mutta jokin aika sitten ennätin tapaamaan ystäviäni siellä.

Kahvila-konditorian tilat olivat valoisat ja tilavat. Valikoimassa oli paikallisten tuottajien leipiä ja muita leipomotuotteita. Tästä aloittelimme ystäväni kanssa leivoskahveilla.

Ja pääsin myös maistamaan paikan lohikeittoa, kun toinen ystäväni saapui lounastreffeille. Maukasta ja täyttävää oli!

Lopuksi vielä ostokset päiväkahville. Leipomokauppaan oli helppo mennä ja se on hyvä kohtaamispaikka jatkossakin.

Syksyisellä Vihiluodon luontopolulla Kempeleessä

Syksyisinkin riittää paljon ihasteltavaa. Taannoin kävimme miesystävän kanssa tutustumassa Kempeleen Vihiluotoon.

Hotellin takaa lähtee luontopolku meren rantaan. Polku on helppokulkuinen eikä kovin pitkä. Periltä löytyy muun muassa lintutorni.

Poikkesimme myös Vihiluodon Torpan läheisyydessä olevalla uimarannalla. Siellä ei tälle kesälle tullutkaan käytyä uimassa, vaikka puitteet olisivat kohdillaan.

Kirja-arvostelu – Pentti Korpela: Lounais-Lapin retkiopas

Pentti Korpela on tuottanut laajan ja laadukkaan retkioppaan. Matkat ulottuvat Pohjois-Pohjanmaan Hailuodosta, Oulusta ja Iistä Rovaniemen sekä Pellon akselille. Korpela kuvaa sujuvalla kerronnalla luontokohteita antaen samalla tarkan faktatiedon mukaan lukien koordinaatit kohteiden löytämiseen.

Itselleni tuttuja paikkoja löytyi Pohjois-Pohjanmaan lisäksi muun muassa Pellosta. Myös kirjan kuvitus on ansiokas ja kuvat antavat elävyyttä retkipaikkojen esittelyyn. Näkee, että Pentti Korpela liikkuu paljon luonnossa ja tietojen kokoaminen on vienyt aikaa.

Kirja soveltuu kaikille ulkoilusta, retkeilystä, patikoinnista ja luonnosta sekä paikallisesta historiasta ja kulttuurista kiinnostuneille. Kirja antaa lukemattomia vinkkejä mihin mennä ja kaikkien kohteiden kiertämisestä riittäisi ohjelmaa pitkäksi aikaa. Korpelan kohteita eivät kaikki tiedä ja kirja valottaa myös paikallisille asukkaille uusia paikkoja.

Pentti Korpela: Lounais-Lapin retkiopas: Parhaat luontoretkikohteet, patikkapolut ja näköalapaikat, Kivalo-kirjat 2020

Viehättävä hotelli Alma Seinäjoella

Kaupallinen yhteistyö Hotelli-Ravintola Alman kanssa

Seinäjoella olen käynyt aiemminkin, mutta en ole kierrellyt siellä kaikkia nähtävyyksiä. Nyt tähän oli oiva tilaisuus, kun pääsimme miesystäväni kanssa majoittumaan Hotelli Almaan.

Alma sijaitsee ihan matkakeskuksen läheisyydessä ja sinne oli helppo löytää. Vanha päärakennus näytti viehättävältä ja lisäksi hotelliin kuuluu kaksi uutta torniosaa. Pihalla oli hyvin parkkitilaa.

Vastaanotto sijaitsi uuden tornin puolella. Lisäksi toisessa vanhaan vesitorniin rakennetussa osassa on huoneita. Itse päärakennuksesta löytyy nimettyjä jugend-huoneita.

Meidän huoneemme sijaitsi uuden tornin viidennessä kerroksessa. Ihastuin heti huoneen sisustukseen, jossa oli käytetty lempivärejäni. Ja olennainen varustus eli vedenkeitin kuului huoneeseen.

Tulimme Seinäjoelle päivällä ja kävimme ensin Ideaparkissa. Kauppakeskuksen infosta sai maskeja ja tilaa oli hyvin liikkua. Innostuin, sillä Ideaparkissa oli lempikauppani New Yorker. Sinne sitten pienille vaateostoksille!

Kävimme myös yhdessä autoliikkeessä ennen hotellille suuntaamista. Hotelliin majoituttuamme lähdimme katsomaan Jouppilanvuoren liikunta-aluetta. Sieltä löytyi mahtava elämysreitti, joka oli rakennettu esteettömäksi. Kävimme reittiä vähän matkaa Vuori-tukikohdalla. Siellä oli muun muassa korsu ja lähettyvillä sotilasesterata.

Tästä kiersimme vielä vuoren toiselle puolelle, sillä sinne oli rakennettu elämysportaat. Portaissa olikin kivasti kulkijoita. Minä en kiivennyt ihan ylös saakka, vaan ihailin tasanteelta näkymiä kaupunkiin.

Jouppilanvuoren jälkeen lähdimme tutustumaan ulkoapäin Aalto-keskukseen. Lakeuden risti -kirkko seurakuntakeskuksineen on näyttävä maamerkki. Kirjasto, teatteri, virastotalo ja kaupungintalo muodostivat näyttävän kokonaisuuden. Lisäksi vieressä oli upea Apila-kirjasto, jossa myöskään en ole käynyt. Lauantai-iltana liikkeellä ollessa rakennuksiin ei nyt päässyt sisältä tutustumaan.

Hotellissa oli jo aika syödä ja menimmekin päärakennuksessa olevaan loungeen. Ravintola olisi ollut kutsuvan näköinen, mutta koska nälkä ei ollut suuri, niin otimme lounge menusta salaatit. Ne olivatkin oikein hyvät talon leipien kera.

Itse olin vielä väsynyt syksyn työrutistuksen jälkeen. Näinpä iltaohjelmaksi riitti saunassa käynti. Saunaosasto oli todella upea, ja huomasi, että uudessa hotellissa oli panostettu yksityiskohtiin.

Aamulla alkoikin odotettu lumisade. Lunta tuli sen verran sakeasti, että jätimme keskustan aamukävelyn välistä. Nautimme kuitenkin aamupalasta päärakennuksen ravintolassa. Suuri ravintolasali oli kaunis ja näyttävä.

Seinäjoelle jäi vielä toisellekin kerralle nähtävää, mutta olimme tyytyväisiä, että yhden yön yli reissullakin ennätimme nähdä näin paljon. Ja Almassa viihdyimme mainiosti!

Taivalkoskella riittää nähtävää

Taivalkoski on minulle tuttu pitäjä, sillä mummoni asui siellä ja olen koko ikäni kulkenut Koillismaalla. Taannoin lähdimme miesystäväni ja äitini kanssa käymään sukuloimassa. Tällä reissulla olikin hyvä esitellä miehelle Taivalkosken nähtävyyksiä. Hetken kun mietin, niin löytyyhän niitä!

Ajelimme ensin Taivalvaaran hiihtokeskuksen maastoihin. Kävimme sekä rinteen juurella että päällä. Viimeksi olen joskus nuorena käynyt laskettelemassa siellä. Hyppytornilta on hyvät näkymät ja myös hotelli Herkko on matkan varrella.

Sitten suuntasimme kylälle ja Jalavan kauppaan. Siellä on viihtyisässä miljöössä monenlaista tavaraa ja pirttikahvila. Itse kiinnostuin kenkähyllystä.

Kylällä kiersimme myös torialueen Päätalo-taidetta ja muistomerkkiä katsomassa. Jokijärvelle emme tällä reissulla lähteneet, se jää myöhempään.

Kävimme myös teollisuusalueella ja Kostonjoen lähettyvillä. Hieman piti kierrellä, kun en muistanut enää kaikkia reittejä.

No tietysti on sitten itse koski ja melontakeskus. Ajoimme melontakeskukselle parkkiin ja kävimme siitä ihastelemassa koskea ja jokea. Varmasti aika vauhdit saisi melomalla! Joen ympäristössä pääsee myös kävelemään puiston puolelta.

Syksyistä Hailuotoa ihailemassa

Olikin ensimmäinen kerta, kun kävin syysaikaan Hailuodossa. Lähdimme liikkeelle aamupäivällä, kun minulla oli arkivapaa. Näin ruuhkaakaan ei lauttarannassa ollut.

Merimatka on joka kerta elämys. Nytkin oli niin lämmintä, että ulkosalla saattoi käydä ihailemassa merinäkymää. Matka sujui nopeasti.

Suuntasimme aluksi saaren toiseen päähän Marjaniemeen. Pieni jännitys oli, ovatko ravintolat ja kahvilat auki. Meillä oli kuitenkin varalta omat eväät  mukana.

Rauhallista oli. Käveleskelimme lankkupolkua pitkin kalastajakylän ohi merenrannan suuntaan. Merivesi oli todella matalalla verrattuna kesäiseen käyntiini.

Palatessa huomasimme, että Luotsihotelli oli auki. Ja vessamaksut menivät nuorten hyväksi, mikä oli hyvä idea. Parkkipaikalla oli mukava nauttia eväitä ennen matkan jatkamista.

Hailuoto on varsin kaunis syksylläkin. Paluumatkalla poikkesimme Hailuodon panimon myymälässä, josta tarttui mukaan yksi olutpullo testattavaksi. Toki nämä tuotteet on hyväksi havaittu jo aiemmin, ja mukavaa, että meiltä löytyy pienpanimoita.

Sitten jatkoimme Ulkokarvon tielle katsomaan Organum-taideteosta. Sitä en ollutkaan aiemmin nähnyt. Paikka olikin kiva, sillä sieltä löytyi myös taukotupa. Retkeilyreittejähän Hailuodossa on paljon.

Organumin kupoleista on esittelytietoa paikan päällä. Kokeilin tässä luonnollisessa äänentoistoympäristössä soittaa Thunderstruckia ja kuuluihan se. Kupoleiden sisällä piti löytää sopiva kohta, jossa puheäänenkin  sai kuulumaan.

Tässäpä sitä olikin yhdelle päiväreissulle!

Mökkeilemässä Ristijärven Saukkovaaralla

Kaupallinen yhteistyö yrityksen Ristijärven Pirtti kanssa

Oli ilo lähteä syksyisenä viikonloppuna mökkeilemään Ristijärvelle. Kainuu on lempiseutujani ja ajomatkalla sai nauttia ruskan maisemista. Nostalgista oli se, että viimeksi olen käynyt Ristijärvellä aikoja sitten mummoni kanssa kesälomareissulla.

Suuntasimme aluksi Kivikylään, joka on yksi Suomen korkeimmilla paikoilla sijaitsevista kylistä. Kyllä tie olikin nousuineen ja paluumatkalla laskuineen jännittävä! Vaaralta avautui näkymä pitkälle.

Tämän jälkeen ajoimme Ristijärven kylälle ja bongasimme muun muassa kauniin kirkon. Hiisijärven hiekatkin olisivat kiinnostaneet, mutta ne jätettiin toiseen kertaan.

Sitten olikin aika vierailla Ristijärven Pirtillä. Pirtin alue oli oikein viehättävä järven vieressä sijaitsevine leirintämahdollisuuksineen. Lomahuoneistot olivat kutsuvan näköisiä ja katettu tulisijapaikka oli upean näköinen. Jäimme kuvittelemaan sinne tulet illan pimeydessä, sillä muun ohjelman vuoksi emme ennättäneet tulla illalla katsomaan.

Pirttihän toimii ympäri vuoden. Vastaanottoon saa välittömästi saapuessaan tai sitä ennen yhteyden puhelimella, jolloin avaimen haku ja majoittuminen on joustavaa. Palvelu olikin viimeisen päälle ja saimme paljon lisäinformaatiota paikasta.

Meidän mökkimme oli Saukkovaaralla 4,5 kilometrin päässä. Saukkovaaran rinteiden päällä nimittäin sijaitsee neljä Ristijärven Pirtin hirsimökkiä. Mökit ovat rauhallisessa paikassa ja halutessaan myös leirintäalueen palveluita saa käydä käyttämässä.

Majoituimme kotoisaan mökkiin, jossa oli kaksi makuuhuonetta. Mökki oli kompaktin kokoinen ja toimivasti suunniteltu minikeittiöineen ja kylpyhuoneineen. Ikkunasta avautui näkymä vaaran laelta.

Harrastusmahdollisuudet paikassa ovat verrattomat. Suoraan mökkien takaa lähtevät uudet fatbike-reitit. Talvella Saukkovaaralla voi hiihtää ja lasketella. Hiihtoa harrastavaa miestä kiinnostivatkin erityisesti latureitit, muttemme nyt käyneet niitä pitkästi tutkimassa.

Ja voi miten mahtavalla näköalapaikalla oli nuotiopaikka tilavine laavuineen! Mietimme hetken, milloin makkaraa paistetaan, mutta päädyimme sitten jättämään sen seuraavaan aamupäivään.

Ilta meni levätessä työviikon jälkeen. Maistelimme Hailuodon panimon olutta, sillä Hailuodossa oli käyty edeltävällä viikolla ja siitäkin on postaus tulossa. Luettavaa oli myös mukana, ja rauhoittuminen oli paikallaan tässä levollisessa ympäristössä.

Aamullakin hyvin nukutun yön jälkeen vaaranäkymä avautui kauniina; säät suosivat reissuamme. Kävimme makkaranpaistossa ennen kotiinlähtöä ja nautimme maisemasta. Mökin avaimen palautus tapahtui joustavasti. Ristijärven Pirtillä voisi vierailla uudelleenkin!