Kevättalven ulkoilua Vihannin Läntisrannalla

Liikuimme synnyinpitäjässäni Vihannissa, joka nykyisin kuuluu Raaheen. Poikkesimme Raahen suuntaan mentäessä Läntisrannan virkistysalueella.

Paikalla oli joitakin hiihtäjiä ja moottorikelkkailijoita. Puita olisi löytynyt makkaranpaistoon kodalla, mutta tällä kertaa emme olleet eväsretkellä.

Läntisrannan alueella on myös luontopolku, josta oli hyvä karttakin. Järven jäälläkin olisi ollut hyvä kävellä.

Mies kävi ihailemassa näkymiä lintutornista ja toimi tällä kertaa kuvaajana! Vihannissa on monia muitakin hyviä ulkoilupaikkoja, mutta nyt ei itsellä ole talvilomaa ja muuttopuuhatkin vievät aikaa, joten kaikkialle ei kerkeä.

Aneen loman lumisissa maisemissa Posiolla

Kaupallinen yhteistyö Aneen loman kanssa

Pääsimme miehen kanssa talvisiin tunnelmiin viikonloppuna Posion reissulla. Olen kerran kesällä käynyt Aneen lomassa Anetjärvellä, ja nyt oli talvisen matkan vuoro. Oli upea päästä rauhoittavalle mökkilomalle uuden työtehtävän kiireiden keskellä!

Posio on minulle varsin tuttu paikka, sillä vierailin siellä tätini luona useiden vuosien aikana. Siksi paikkakunta oli mukava valinta tälle lomaselle.

Matka sujui rauhallisesti ja lumisia teitä myöten ajelimme Anetjärvelle Simon ja Irman farmille. Aneen loman omistajilla on maatila ja erikoisuutena on se, että sieltä voi ostaa oman tilan tuotteita. Saimmekin mökkireissulle mukaan naudan grilli- ja snacks-makkaroita maistiaisiksi.

Simo johdatti meidät kahdeksan hengen rantamökille ja esitteli paikat. Mökkialue on rauhallinen ja oli kiva, että meillä sattui olemaan naapureitakin. Ja meidän mökkimme oli todella viihtyisä, valoisa ja mukavasti sisustettu.

Majapaikassa oli tilava alakerta tupakeittiöineen ja makuuhuoneineen. Parvella olisi ollut runsaasti lisätilaa isommalle porukalle. Keittelimme kahvit ja pienen lepäilyn jälkeen lähdimme grillikodalle makkaranpaistoon. Minulla oli mukana myös OSAOn Oppipuodista ostettua porogrillimakkaraa. Aneen loman makkarat olivat oikein hyviä ja maukkaita.

Tämän jälkeen tutustuimme alueeseen ja kävin järven rannassa moottorikelkkauraa pitkin. Lueskelimme mökissä ja illemmalla oli saunan vuoro. Se olikin rentouttava päätös päivälle.

Aamulla mies kävi pienen hiihtolenkin kelkkauria pitkin. Tästä suuntasimme Posion kylälle Pentikillä käymään. Se on vakiokohteitani Posiolla! Katsastimme myymälän ja joimme kahvit yläkerran kahvilassa.

Tämän jälkeen kiertelimme vielä rakennuksessa museon puolen ja kahvikuppimuseon. Oli hauska bongailla mummolassa nähtyjä kahvikuppeja!

Lopuksi oli vuorossa vierailu Taivalkoskella sukulaismiehen luona. Luminen matka saatiin onnistuneesti päätökseen. Ensi kesälle jäi vielä runsaasti nähtävää Posiolla; suunnittelimme mm. Korouomaa ja Livojärveä. On jo aikaa, kun olen näissä käynyt. Posio on oiva kohde virkistymiseen ja rentoutumiseen.

Samoilemassa Sanginjoen riistapolulla Oulussa

Tunnetko jo Oulun Sanginjoen ulkoilumaastoja? Lähdimme yhtenä syyskesäisenä viikonloppuna tutustumaan metsänvartijatila Loppulan läheisyydestä alkavalle riistapolulle.

Löysimme parkkipaikan ja polun lähtöpaikan karttoineen. Myös taukopaikka oli parkkipaikan yhteydessä eli pöytä penkkeineen. Itse polku on noin kahden kilometrin pituinen eli sen kävelemiseen kului vajaa tunti.

Maasto oli vaihtelevaa ja osin mentiin pitkospuita. Polun puolivälissä oli laavu tulentekopaikkoineen, oikein mukava vaikkakin olimme ilman eväitä liikkeellä.

Riistapolku soveltui hyvin viikonloppupäivän lenkiksi. Kulkijoita ei juuri ollut eli metsässä sai samoilla rauhassa.

Raahen ulkoilureitteihin tutustumassa

Vaikka Raahessa on tullut paljon liikuttua, niin aina löytyy uutta. Tällä kertaa päätimme lähteä työpäivän jälkeen ulkoilemaan. Päädyimme Haapajärven tekoaltaan maastoihin.

Jätimme auton altaan kodan lähettyville ja lähdimme kävelemään ulkoilureittiä, jossa talvella menee hiihtoreitti. Suuntasimme parin kilometrin päässä olevalle laavulle. Opasteet reitillä olivat oikein hyvät, ja toki reitti oli entuudestaan tuttu miesystävälleni.

Maasto oli vaihtelevaa ja nyt oli mitä parhainta aikaa bongata muun muassa metsämarjoja. Paluumatkalla sattui lillukka vastaan, joskaan emme tienneet mistä marjasta oli kyse, ennen kuin illalla kysyin sitä kasveja harrastavalta kaveriltani. Myös Instagramista löytyi marjan tuntevia. Eli ei olisi ollut myrkyllinen!

Hauskaa oli myös bongata maastossa lukuisia pieniä sammakoita. Ilmeisesti maasto oli niille sopivan kosteaa, sillä matkan varrella mekin meinasimme kastella jalkamme!

Laavu oli oikein siistissä kunnossa, joten sinne pitää palata nuotiomakkaroiden kanssa. Nythän on varmasti kauniita syyskelejä tulossa. Ja täytyy sanoa, että kahden työn puristuksessa itselleni ulkoilemalla rentoutuminen on elinehto. Seuraavasta postauksesta saatkin lukea Rokuan reissusta.

Virkistäytymässä ja ulkoilemassa Pyhäjoella

Heti aluksi pahoittelut tämän postauksen kuvien epätarkkuudesta! Työvälineeni vetelee viimeisiään, mutta toivottavasti jo seuraavaan juttuun mennessä saan uuden.

Lähdimme kesäisenä sunnuntaipäivänä ystäväni kanssa käymään Pyhäjoella tutustumassa paikkoihin. Tai siis minä tutustuin, sillä kaverini tiesi ne entuudestaan.

Ajoimme ensin Kielosaaren leirintäalueelle, jossa kävimme kävelemässä sekä kahvittelemassa ja jäätelöllä. Kielosaari on idyllinen paikka, mutta nyt en kuvannut siellä, sillä olen menossa tekemään paikasta erikseen juttua. Jääkäämme siis odottelemaan!

Tästä siirryimme Rautiperän virkistys- ja ulkoilualueelle. Alue oli edustava, sillä siellä oli muun muassa uudehko hiihtomaja, kota ja laavu. Kodassa oli valoisaa ja viihtyisää. Alue on kaikkinensa monipuolinen frisbeegolf-ratoineen ja reitteineen.

Kävimme louhokseen sijoittuvalla uimamontulla. Se olikin tosi kivan näköinen ja eiköhän käynyt niin, että juuri tänä päivänä minulla ei ollut uimavaatteita mukana. Harmillista, mutta ystäväni pääsi uimaan ja minä nautin maisemista.

Tämän jälkeen lähdimme kiertämään uimamontun ja menimme laavun kautta. Siellä oli hienosti huomioitu myös lapset päiväkirjalla!

Ajelimme Rautiperän jälkeen vielä Hourunkoskelle. Siellä on komea portaittain laskeva koski, uimapaikka sekä grillauspaikka. Ja ripaus historiaakin löytyi muistolaatan merkeissä.

Pyhäjoella pitää retkeillä uudelleenkin!

Raahen luontopolkuja tutkimassa

Kaverini kanssa olemme jo aika paljon kiertäneet luontopolkuja Raahessa. Tällä kertaa päädyimme aluksi Aittalahden luontopolulle. Lähdimme liikkeelle lintutornilta, jota jo sinällään kannattaa käydä katsomassa.

Ups, meillä oli kuitenkin vaikeuksia löytää, mistä polku meni. Varmemmaksi vakuudeksi päätimme vaihtaa paikkaa ja siirryimme Lapaluodon Maivaperälle.

Tästä lähtikin polku kivasti pitkin merenrantaa. Matkalla oli jänniä rakennelmia puista rannalla ja pitkospuita oli myös hyödynnetty. Päädyimme nuotiopaikalle kauniin merimaiseman ääreen.

Nyt oli kuitenkin aika rajallinen, joten emme kiertäneet koko polkua. Tätä pitää tutkia lisää joskus myöhemmin!

Patikointiretkellä Kalajoen Siiponjoella

Olin hieman jännittynyt, kun uusi ystäväni pyysi minua mukaansa patikoimaan Siiponjoelle Kalajoelle. En ole aiemmin paikassa käynyt, ja mietin, miltä neljän kilometrin matka suuntaansa tuntuu.

Aurinkoinen sunnuntai tuli ja lähdimme matkaan. Ja kuinkas kävikään, reitti yllätti positiivisesti! Maasto oli tasaisempaa verrattuna Rokuaan, jossa olen aiemmin patikoinut. Niinpä matkanteko oli ihan rentoa eikähän meillä mihinkään kiirettä ollutkaan.

Maasto oli mukavaa mäntymetsää ja reitti kulki kivasti korkealla joen töyräällä. Opasteet polulla olivat hyvät.

Päädyimme perille ja pysähdyimme laavulle syömään eväitä. Tuletkin olisivat olleet valmiina makkaranpaistoa varten. Tällä kertaa kuitenkin kahvit ja mehut riittivät.

Kaiken lisäksi paluumatkalle sattui sellainen juttu, että löysimme oikopolun ja paluumatka olikin noin puolet lyhyempi. Olimme siis jo äkkiarvaamatta takaisin autolla!

Reissulle tuli siis mittaa vähän yli kuusi kilometriä ja jaksoin sen mainiosti. Taas huomasi, että itseensä pitää vain uskoa! Ei muuta kuin tulevia patikkareissuja suunnittelemaan.

Kauniissa maisemissa Montan leirintäalueella Muhoksella

Oletko tiennyt, että Muhoksella sijaitsee monipuolinen leirintäalue Montta Active Camping? Nimensä mukaisesti paikassa voi leiriytymisen lisäksi harrastaa monenlaista aktiviteettia.

Kaupallinen yhteistyö

Minulle on muodostunut jo perinteeksi käydä Montassa aina toukokuussa. Nyt pääsin majoittumaan Montta-mökkiin, joka on kuuden hengen täysin varusteltu mökki. Montta on kotoani kätevän matkan päässä, joten lähdin sinne töiden jälkeen ja palasin varhain seuraavana aamuna.

Mökin ikkunoista, terassilta ja parvekkeelta avautuvat valtaisan kauniit näkymät Oulujoelle. Joki on muutenkin alueen sydän: sitä voi ihailla muun muassa jokilautalta, uimarannalta, kalastaessa, veneillessä, suppaillessa ja vaikkapa kiipeillessäkin.

Alue oli jo mukavasti aktivoitunut. Tänä vuonna paikalla on enemmän kausipaikkalaisia, joista paria pääsin jututtamaankin. He olivat käyneet kävelymatkan päässä olevalla golfkentällä.

Montan lähellähän menevät laajat retkeilyreitistöt ja mainitsemisen arvoinen on myös Toppeliuksen muistokivi, jota olen aiempina vuosina käynyt katsomassa. Toisella kerralla olin liikkeellä leirintäalueen fatbikella, mikä olikin jännittävää puuhaa mäkisessä maastossa.

Leirintäalueen yrittäjät ovat molemmat seikkailuohjaajiksi koulutettuja. Tämän johdosta alueella voi tehdä todella monenmoista ja koko ajan on uutta suunnitteilla. Leirintäalueen pitäminen on koko perheen juttu ja nytkin tulevaan kesään suhtauduttiin toiveikkaalla mielellä. Itsekin uskon, että kunhan kesä etenee, niin matkailijoita löytyy ja toivottavasti pitkälle syksyyn. Yhtenä uutena houkutuksena on yöpyminen puihin ripustetussa teltassa.

Minulla oli mukava ilta, kun kaveriperhe kävi kylässä mökillä. Kävimme kävelemässä jonkin matkaa alueelta lähtevää parin kilometrin mittaista Lemmenpolun patikointireittiä. Reitin maasto on vaihtelevaa, mutta uurastuksen palkitsevat mahtavat jokinäkymät. Reittiä pitkin pääsee aina Pyhäkosken voimalaitokselle saakka, joka on todella näkemisen arvoinen paikka. Sen läheisyydessä sijaitsee myös yksi nähtävyys eli Leppiniemen vanha asuinalue.

Loppuillan ohjelmaan ei muuta tarvittu kuin mökin sauna. Talviturkki jäi edelleen heittämättä, vaikka houkutteleva mahdollisuus siihen olisi ollut aurinkoisena iltana. Alueella oli rauhallista; uusi terassi odottelee asiakkaita ja leiriytymisen lisäksi 2 – 6 hengen vintage-mökit majoittujia.

Mökin parvella nukkui todella makoisasti. Ja aamulla oli aivan mahtavaa juoda aamukahvit maisemaa ihastellen. Tästä sitten päivän töihin. Kaiken kaikkiaan reissu oli todella rentouttava ja mukava. Kyllä Montan maisemat ovat aivan mahtavat ja leirintäalue on muutoinkin siisti ja viihtyisä.

Iltakävelyllä Pilpasuolla Oulussa

Oulussa yksi hyvä retkikohde on Pilpasuo. Lähdimme kaverini kanssa käymään siellä. Valittavana on joko kilometrin mittainen luontopolku tai pidempi vaihtoehto. Pidempää reittiä en ole koskaan käynyt ja nytkin päätimme ottaa lyhemmän reitin.

Polku oli paikka paikoin vielä hieman märkä, mutta lenkkareilla selvisi hyvin. Polku on vaihteleva, sillä välillä on pitkospuita ja välillä maastoa. Ruuhkaa ei ollut. Lyhyempi polku sopii kaikenikäisille ja reitin varrella on tehtäviä ja infotauluja.

Tälläkään kertaa ei ollut termarikahveja mukana, vaikka taukopaikalla olisi ollut tilaa. Sää suosi ja oli mielenkiintoista käydä polulla jo ennen kesää. Kesällä maastoon voi tulla uudelleen.

Perinteisesti Koitelinkoskella Oulussa

Joko tunnet yhden Oulun helmistä, eli Koitelinkosken Kiimingissä? Minulla on ollut tapana käydä siellä vähintään kesäisin, mutta nähtävää on kaikkina vuodenaikoina.

Nyt olivat jäät jo ennättäneet lähteä joesta. Ihmisiä ei ollut kovin paljon liikkeellä ja esimerkiksi vapaita nuotiopaikkoja olisi ollut. Vaan tällekään reissulle ei sattunut evästä mukaan!

Kiertelimme tyttäreni kanssa lähes kaikki alueen polut. Erityisesti pitkospuut olivat kivat ja vähän kiipeiltiin kallioillakin joen äärellä. Koski kuohui komeasti.

Ensi kerralla makkarat ynnä muut tykötarpeet mukaan!