Kevättalven ulkoilua Vihannin Läntisrannalla

Liikuimme synnyinpitäjässäni Vihannissa, joka nykyisin kuuluu Raaheen. Poikkesimme Raahen suuntaan mentäessä Läntisrannan virkistysalueella.

Paikalla oli joitakin hiihtäjiä ja moottorikelkkailijoita. Puita olisi löytynyt makkaranpaistoon kodalla, mutta tällä kertaa emme olleet eväsretkellä.

Läntisrannan alueella on myös luontopolku, josta oli hyvä karttakin. Järven jäälläkin olisi ollut hyvä kävellä.

Mies kävi ihailemassa näkymiä lintutornista ja toimi tällä kertaa kuvaajana! Vihannissa on monia muitakin hyviä ulkoilupaikkoja, mutta nyt ei itsellä ole talvilomaa ja muuttopuuhatkin vievät aikaa, joten kaikkialle ei kerkeä.

Aneen loman lumisissa maisemissa Posiolla

Kaupallinen yhteistyö Aneen loman kanssa

Pääsimme miehen kanssa talvisiin tunnelmiin viikonloppuna Posion reissulla. Olen kerran kesällä käynyt Aneen lomassa Anetjärvellä, ja nyt oli talvisen matkan vuoro. Oli upea päästä rauhoittavalle mökkilomalle uuden työtehtävän kiireiden keskellä!

Posio on minulle varsin tuttu paikka, sillä vierailin siellä tätini luona useiden vuosien aikana. Siksi paikkakunta oli mukava valinta tälle lomaselle.

Matka sujui rauhallisesti ja lumisia teitä myöten ajelimme Anetjärvelle Simon ja Irman farmille. Aneen loman omistajilla on maatila ja erikoisuutena on se, että sieltä voi ostaa oman tilan tuotteita. Saimmekin mökkireissulle mukaan naudan grilli- ja snacks-makkaroita maistiaisiksi.

Simo johdatti meidät kahdeksan hengen rantamökille ja esitteli paikat. Mökkialue on rauhallinen ja oli kiva, että meillä sattui olemaan naapureitakin. Ja meidän mökkimme oli todella viihtyisä, valoisa ja mukavasti sisustettu.

Majapaikassa oli tilava alakerta tupakeittiöineen ja makuuhuoneineen. Parvella olisi ollut runsaasti lisätilaa isommalle porukalle. Keittelimme kahvit ja pienen lepäilyn jälkeen lähdimme grillikodalle makkaranpaistoon. Minulla oli mukana myös OSAOn Oppipuodista ostettua porogrillimakkaraa. Aneen loman makkarat olivat oikein hyviä ja maukkaita.

Tämän jälkeen tutustuimme alueeseen ja kävin järven rannassa moottorikelkkauraa pitkin. Lueskelimme mökissä ja illemmalla oli saunan vuoro. Se olikin rentouttava päätös päivälle.

Aamulla mies kävi pienen hiihtolenkin kelkkauria pitkin. Tästä suuntasimme Posion kylälle Pentikillä käymään. Se on vakiokohteitani Posiolla! Katsastimme myymälän ja joimme kahvit yläkerran kahvilassa.

Tämän jälkeen kiertelimme vielä rakennuksessa museon puolen ja kahvikuppimuseon. Oli hauska bongailla mummolassa nähtyjä kahvikuppeja!

Lopuksi oli vuorossa vierailu Taivalkoskella sukulaismiehen luona. Luminen matka saatiin onnistuneesti päätökseen. Ensi kesälle jäi vielä runsaasti nähtävää Posiolla; suunnittelimme mm. Korouomaa ja Livojärveä. On jo aikaa, kun olen näissä käynyt. Posio on oiva kohde virkistymiseen ja rentoutumiseen.

Talven ensimmäinen hiihtoretki Raahessa

Viikonlopun sää suosi, ja minäkin kävin talven ensimmäisellä hiihtoretkellä. Ajatus oli, että hiihdämme Raahessa olevan Haapajärven tekoaltaan läheiselle laavulle.

Kävin ensin kodalla kuvaamassa, ja siellä oli juuri tauolla fatbike-pyöräilijöitä. Tästä lähdimme hiihtämään kohti laavua, mutta havaitsimme pian, että latupohja ei ollut oikein ideaali. Niinpä päätimmekin mennä järven jäälle hiihtämään.

Jäällä menikin oikein hyvä latu, vaikka lunta ei paksulti ollutkaan. Maisemat olivat kivat, itse kun pidän meren jäällä hiihtämisestäkin. Keli oli liukas ja matka eteni hyvin. Tasainen latu sopi itselle hyvin, koska hiihtämisestä on ollut jonkin verran taukoa.

Mies on kova hiihtämään, niinpä päätimmekin, että hän tekee pidemmän lenkin ja minä palaan aiemmin takaisin. Tämä onnistuikin hyvin ja olimme takaisin lähtöpisteessä yhtä aikaa. Näin minullekin kertyi noin neljä hiihtokilometriä!

Retkeilemässä Viitajärven luontopolulla Raahessa

Työt ovat kyllä nyt napanneet lähes kaiken ajan. Onneksi miesystäväni huolehtii virkistäytymisestäni ja vie minut eri luontopoluille. Kävimmekin kokonaista kolme kertaa Raahessa Viitajärven luontopolulla parin viikon aikana!

Ensimmäisellä kerralla ajelimme hiihtomajalle ja lähdimme sieltä polun opasteiden mukaan etenemään. Aikaa oli kuitenkin rajallisesti arki-iltana, joten kävelimme vain noin tunnin lenkin. Eli emme käyneet ihan parin kilometrinkään päässä, vaan piti malttaa kääntyä takaisin.

Polku kulkee vaihtelevissa maastoissa ja näkemisen arvoinen on muun muassa jo lähellä alkupäätä oleva kivikko eli pirunpelto. Muutoinkin polun varrella on paljon opaskylttejä luonnosta.

Seuraavana viikonloppuna meillä oli aikaa ja vaikka sää oli hieman epävakainen, niin lähdimme liikkeelle Viitajärven luontopolun toisesta päästä. Eli jätimme auton Vihannintien varteen ja löysimmekin siitä polulle. Opaskartta kertoi, että olimme 7,7 kilometrin reitin toisessa päässä, josta aikomus oli kiertää lyhyempi pätkä eli ei 5,5 kilometrin lenkkiä tälläkään kertaa.

Polku on hyvin merkitty, tosin näinpäin mennessä menimme opasteita vastasuuntaan. Pääasia kuitenkin, että polulla pysyttiin. Kunnes… risteykset ja suunnat löytyivät kyllä, mutta olisi kannattanut ottaa myös valokuva reittikartasta. Päädyimme peltotielle ja siitäpä ei ollutkaan helppo havaita, mistä polku olisi oikeaan suuntaan tullut!

Kävelimme tietä  eikä opasteita enää näkynyt. Koska suuntatuntuma oli oikea, niin jatkoimme matkaa ja lopulta päädyimmekin takaisin reitille. Siinä vaiheessa olimme vähän eri kannalla siitä, minnepäin pitäisi jatkaa, jotta päästään takaisin reitin alkuun. Onneksi juuri tuli pyöräilijöitä vastaan ja he kertoivat, minne suunnata!

Tästä palattiinkin opasteiden mukaan ja eipä ihme, kun olinkin ihmetellyt infokylttien numerointia. Nyt kuitenkin reitti oli selkeä, mutta vähän pidemmästi sitä sitten käveltiin kuin oli alkuperäinen tarkoitus ollut. Olisiko tullut reilu kolme kilometriä.

No tämähän jäi sitten mietityttämään, joten varasimme toisena arki-iltana enemmän aikaa. Suuntasimme jälleen hiihtomajalle ja nyt kunnianhimoisena ajatuksena oli kiertää sieltä käsin 5,5 kilometrin polku. Toinen vaihtoehtohan olisi siis ollut jatkaa 7,7 kilometrin reitti.

Menimme jonkin matkaa nopeampaa reittiä latupohjaa pitkin ja jatkoimme sitten polkua. Nyt päästiin näkemään maisemia enemmänkin. Sitten löytyi tuttuja risteyksiäkin, kun pääsimme polkujen yhdysreitille. Siellähän sitä pellon reunassa oltiin edellisellä kerralla harhauduttu! Nyt ei ollut mitään ongelmia, joten loppupäätelmä on, että kannattaa kiertää polku hiihtomajalta käsin. Tällöin nuolet johdattavat oikein eteenpäin eikä niitä tarvitse takaperoisesti katsoa. Mutta kaiken kaikkiaan polku on erittäin hyvin merkitty eikä siellä pitäisi eksyä!

Pikku patikoinnilla Rokuan maisemissa

Olethan muistanut Rokuan, joka sopii ympärivuotiseksi käyntikohteeksi? Se on yksi kestosuosikkejani. Nyt loppukesän viikonloppuna aprikoimme, menisimmekö käymään kylpylässä vaiko retkeilyreiteillä.

Päädyimme sitten, että käymme patikoimassa rauhallisissa maisemissa. Matka oli toki värikäs, sillä aamupäivällä mennessä sattui autoon rengasrikko. Sen ei kuitenkaan annettu pilata päivää, vaikka jälkiseuraamuksia tulikin asiasta. Nyt autossa on jo uusi rengas alla, joten reissut jatkuvat.

Lähdimme liikkeelle Rokuan kylpylähotellilta. Se onkin minulle entuudestaan varsin tuttu paikka, ja nautin joka käynnillä sen rentouttavasta tunnelmasta. Nyt oli luvattu vähän sadetta, joten päätimme käydä pienemmän lenkin. Kohteeksi valikoitui kolmen kilometrin päässä oleva Kirvesjärvi.

Rokuan mäntymetsät ovat mukavia ja vaihtelevia maastoltaan. Alkumatkasta oli jonkin verran nousua ja laskua, mutta sitten päästiin tasaisempiin järvimaisemiin. Opasteet johdattivat meidät hyvin perille. Maastopyöräilijöitä ja muita patikoijia tuli vastaan sekä oli taukopaikalla, mutta varsin rauhallista reitillä oli.

Tämä pikku lenkki tehtiin ilman eväitä, ja lähdimmekin kodalta reippaasti takaisin kohti kylpylähotellia. Ennätimme kuitenkin vähän kastua sateessa paluumatkalla, mutta eihän se ole kesällä vaarallista!

Luulenpa, että Rokua on taas suuntana tämän syksyn mittaan!

Raahen ulkoilureitteihin tutustumassa

Vaikka Raahessa on tullut paljon liikuttua, niin aina löytyy uutta. Tällä kertaa päätimme lähteä työpäivän jälkeen ulkoilemaan. Päädyimme Haapajärven tekoaltaan maastoihin.

Jätimme auton altaan kodan lähettyville ja lähdimme kävelemään ulkoilureittiä, jossa talvella menee hiihtoreitti. Suuntasimme parin kilometrin päässä olevalle laavulle. Opasteet reitillä olivat oikein hyvät, ja toki reitti oli entuudestaan tuttu miesystävälleni.

Maasto oli vaihtelevaa ja nyt oli mitä parhainta aikaa bongata muun muassa metsämarjoja. Paluumatkalla sattui lillukka vastaan, joskaan emme tienneet mistä marjasta oli kyse, ennen kuin illalla kysyin sitä kasveja harrastavalta kaveriltani. Myös Instagramista löytyi marjan tuntevia. Eli ei olisi ollut myrkyllinen!

Hauskaa oli myös bongata maastossa lukuisia pieniä sammakoita. Ilmeisesti maasto oli niille sopivan kosteaa, sillä matkan varrella mekin meinasimme kastella jalkamme!

Laavu oli oikein siistissä kunnossa, joten sinne pitää palata nuotiomakkaroiden kanssa. Nythän on varmasti kauniita syyskelejä tulossa. Ja täytyy sanoa, että kahden työn puristuksessa itselleni ulkoilemalla rentoutuminen on elinehto. Seuraavasta postauksesta saatkin lukea Rokuan reissusta.

Valloittavalla Viitasaarella ja hotelli Pihkurissa

Kesän seuraava lomareissu suuntautui Viitasaarelle ja Kuopioon. Viitasaarella on kauniit maastot ja järvimaisemat. Odotimmekin vierailua innolla.

Kaupallinen yhteistyö

Ihan ensimmäiseksi suuntasimme tuttuun farkkukauppaan, josta hankin itselle työvaatteita syksylle. Löydöt tulivatkin tehtyä mukavan palvelun kera.

Aloitimme Viitasaareen tutustumisen Savivuoren näkötornista, mutta itse torniin emme nyt päässeet. Alueella oli kuitenkin ihailtavaa rinteen huipulta.

Näkötornin välittömässä läheisyydessä on Metsätyömuseo, jonka aluetta myös kiertelimme. Museo on kesäisin avoinna viikonloppuisin. Lähistöllä meni lisäksi mukavan näköinen pururata.

Tästä jatkoimme vielä hieman edempänä olevaan kiinnostavaan Kärnän sähkölaitosmuseoon, josta löytyi pieni vanha voimala. Alue oli kaunis ja henki historiaa. Lähistöltä bongasimme myös Metsähallituksen varaustuvan.

Ajelimme kierroksen kaupungilla ja suuntasimme hotelli Pihkuriin. Hotellihuoneet sijaitsivat erillisissä rakennuksissa. Saimme käyttöömme Pisla-sviitin, jonka sisustusta tarkastelin mielenkiinnolla.

Pidin huoneen valoisuudesta ja raikkaudesta. Sviitti oli myös todella tilava, ja miesystäväni totesikin, että lisäämällä pienen keittiön siitä saisi mukavan lomahuoneiston.

Kävimme vielä ajelulla keskustan suunnilla katsomassa Vuorelan kartanoa, joka olikin näyttävän näköinen. Totesimme, että Viitasaarella oli monenmoista nähtävää ja aika kului äkkiä.

Päivällisen söimme hotellin ravintolassa. Mies otti savulohisalaatin ja minä kylmäsavuporokeittoa, jossa oli lisäksi sieniä. Keitto tuli ruisleivän kera. Annokset olivat täyttävät ja maittavat, ja oli helppo syödä hotellilla aistien paikan tunnelmaa.

Huoneen parvekkeelta oli näköala Keitele-järven suuntaan. Uimaankin olisi siis rantasaunasta päässyt, mutta tällä kertaa testasin vain saunan illalla. Käveleskelimme myös alueella ja löysimme muun muassa pienen Pihkurin sataman.

Aamulla sitten jatkoimme hyvän aamiaisen jälkeen kohti Kuopiota, josta sitten seuraavassa postauksessa. Matkakaan ei ollut pitkä.

 

 

Viehättävässä Tastulan lomakylässä Kaustisella

Matka Evijärveltä jatkui siis Tuuriin, josta palasimme Lappajärven toista puolta toiseen majapaikkaamme Tastulan lomakylään Kaustisella. Tastulassa olen kerran ennenkin käynyt ja muistot siltä reissulta ovat hyvät. Näinpä odotin innolla lomakylään pääsyä!

Kaupallinen yhteistyö

Pääsimme Kaustiseen ja kävimme ensin kiertämässä kylän. Kansanlääkintäkeskuksella olen aiemmin käynytkin, mutta nyt kävimme tutustumassa ulkopuolelta Kansantaiteenkeskukseen. Mukavan näköinen rakennus, jonka päälle pääsi kiipeämään portaita pitkin. Itse keskus ei ollut nyt avoinna.

Sitten siirryimme Tastulaan ja majoituimme aivan ihanaan sadan neliön loma-asuntoon. Totesimmekin reissun aikana, että tällaisessa talossa voisi vaikka asua. Olisimme siis viihtyneet pidempäänkin.

Sekä alakerta että yläkerta olivat viihtyisät, mutta itse mahduimme asustelemaan alakerrassa. Lomakylässä on yhdeksän mökkiä ja huoneistoa. Karavaanareita alueella oli myös jonkin verran. Huoneistossamme oli oma sauna, ranta ja vene.

Tastulan ilme on siisti ja viihtyisä. Kiertelimme illalla aluetta ja havaitsimme, että uudistuksia oli tehty. Muun muassa leiriytyjien huoltorakennus oli uuden näköinen. Itse pidän myös minigolfista, johon olisi ollut kiva rata. Ja sitten laitumelta löytyi vielä lammas karitsoineen! Lähistöltä lähti myös luontopolku, mutta tällä kertaa emme lähteneet kävelylle.

Sen sijaan illalla uitiin ja saunottiin sekä oleskeltiin rauhallisesti. Huoneisto olikin mukava paikka viihtyä ja rauhoittua. Ruoanlaitto oli helppoa ja puitteet olivat muutenkin kunnossa. Tänne olisi kiva palata uudelleenkin esimerkiksi Powerparkin reissulla!

Iltakahvilla Järvelänjärven Grilli-Cafessa Raahessa

Raahesta kasitietä etelään mennessä löytyy taukopaikaksi Järvelänjärven Grilli-Cafe. Grillin erikoisuutena on Salmen burgeri ja Salme oli nytkin itse paistelemassa niitä.

Kahvila sijaitsee idyllisellä paikalla ja terassilta on näkymä järvelle. Kahvilan ilme on siisti ja viihtyisä. Oli mukava, kun Salme tuli rupattelemaan grilliannosta tuodessaan. Itse otin munkkikahvit, jotka myös ovat suosittuja.

Burgeri oli kuulemma maittava ja täyttävä. Päätimmekin ystäväni kanssa ajella Järvelänjärvelle toistekin, kun Raahessa oleilemme.

Kauniita maisemia Oulunsalon Papinjärvellä

Ajelin yhtenä päivänä ilokseni Oulunsalon Papinjärven maisemia katsomaan. Järvellä ei ollut ketään. Jäätä näytti vielä olevan, mutta se oli niin liukkaan näköinen etten lähtenyt kävelemään.

Papinjärvellä oli siis rauhallista ja kauniin auringonpaisteista. Kesällä tämä on suosittu uimapaikka. Jos omat puut ottaa mukaan, niin rannalla pystyy myös paistamaan makkaraa.