Syksyn värejä ja kosken kuohuja Koitelissa Oulussa

Oulun Kiimingissä sijaitsevalla Koitelinkoskella on kiva käydä eri vuodenaikoina. Nyt ennätimme miehen kanssa iltapäiväretkelle aurinkoisena syyspäivänä.

Ihmisiä ei ollut kovin paljon liikkeellä. Yllätyimme siitä, kuinka paljon vettä tällä kertaa virtasi koskessa. Kuohut oli runsaat ja vesi joessa korkealla.

Koiteli on helposti saavutettava luontoelämyskohde Oulun seudulla, ja toki siksi suosittu paikka onkin. Siellä kannattaa vierailla ihan ympäri vuoden.

Lumen tulon jälkeen sitten uudestaan!

Taivalkoskella riittää nähtävää

Taivalkoski on minulle tuttu pitäjä, sillä mummoni asui siellä ja olen koko ikäni kulkenut Koillismaalla. Taannoin lähdimme miesystäväni ja äitini kanssa käymään sukuloimassa. Tällä reissulla olikin hyvä esitellä miehelle Taivalkosken nähtävyyksiä. Hetken kun mietin, niin löytyyhän niitä!

Ajelimme ensin Taivalvaaran hiihtokeskuksen maastoihin. Kävimme sekä rinteen juurella että päällä. Viimeksi olen joskus nuorena käynyt laskettelemassa siellä. Hyppytornilta on hyvät näkymät ja myös hotelli Herkko on matkan varrella.

Sitten suuntasimme kylälle ja Jalavan kauppaan. Siellä on viihtyisässä miljöössä monenlaista tavaraa ja pirttikahvila. Itse kiinnostuin kenkähyllystä.

Kylällä kiersimme myös torialueen Päätalo-taidetta ja muistomerkkiä katsomassa. Jokijärvelle emme tällä reissulla lähteneet, se jää myöhempään.

Kävimme myös teollisuusalueella ja Kostonjoen lähettyvillä. Hieman piti kierrellä, kun en muistanut enää kaikkia reittejä.

No tietysti on sitten itse koski ja melontakeskus. Ajoimme melontakeskukselle parkkiin ja kävimme siitä ihastelemassa koskea ja jokea. Varmasti aika vauhdit saisi melomalla! Joen ympäristössä pääsee myös kävelemään puiston puolelta.

Siikajoki voimissaan Pöyryn padolla

Joitakin vuosia sitten löysin Pöyryn padon. Se sijaitsee Siikajoella muutama kilometri Revonlahdelta Siikajoenkylälle päin.

Lähdin nyt näyttämään tätä lähes tuntematonta nähtävyyttä miesystävälleni. Oli yllätys, kuinka voimalla vesi virtasi keskellä kesääkin.

Patoa pääsee hyvin ihailemaan monestakin kohtaa. Siltaa pitkin padon pystyi näkemään koko joen leveydeltä. Kalaportaat taas näkyivät hyvin padon päältä.

Kyllä oli näyttävän näköistä! Pitää käydä jatkossa tutkimassa patoa eri vuodenaikoinakin.

Kesäisessä Turkansaaressa Oulussa

Onko Turkansaaren ulkomuseoalue jo sinulle tuttu? Minulle on muodostunut jokakesäiseksi perinteeksi vierailla Turkansaaressa.

Kesäisen kauniina lauantaipäivänä lähdimme ystäväni kanssa katsomaan uudistunutta Turkansaarta. Tänä kesänä uutta olikin tullut, sillä tuulimylly oli avattu ja uusi luontopolku pitkospuineen ja opastauluineen avattu. Lisäksi oli mukava, kun henkilökunta oli pukeutunut vanhan ajan asuihin!

Kiertelimme tuttuun tapaan alueen. Huomasi, että museoalue oli myös lapsiperheiden suosiossa. Hyvin kuitenkin laajalla alueella mahtui liikkumaan, ja on mukava, että ihmiset ovat löytäneet paikan.

Olimme käyneet aamusella Oulun torilla kahveilla, joten kahvila-ravintola jäi nyt välistä. Mutta tutustuimme rakennuksiin, vanhoihin esineisiin ja tarinoihin niiden takana. Käy ihmeessä sinäkin!

Virkistäytymässä ja ulkoilemassa Pyhäjoella

Heti aluksi pahoittelut tämän postauksen kuvien epätarkkuudesta! Työvälineeni vetelee viimeisiään, mutta toivottavasti jo seuraavaan juttuun mennessä saan uuden.

Lähdimme kesäisenä sunnuntaipäivänä ystäväni kanssa käymään Pyhäjoella tutustumassa paikkoihin. Tai siis minä tutustuin, sillä kaverini tiesi ne entuudestaan.

Ajoimme ensin Kielosaaren leirintäalueelle, jossa kävimme kävelemässä sekä kahvittelemassa ja jäätelöllä. Kielosaari on idyllinen paikka, mutta nyt en kuvannut siellä, sillä olen menossa tekemään paikasta erikseen juttua. Jääkäämme siis odottelemaan!

Tästä siirryimme Rautiperän virkistys- ja ulkoilualueelle. Alue oli edustava, sillä siellä oli muun muassa uudehko hiihtomaja, kota ja laavu. Kodassa oli valoisaa ja viihtyisää. Alue on kaikkinensa monipuolinen frisbeegolf-ratoineen ja reitteineen.

Kävimme louhokseen sijoittuvalla uimamontulla. Se olikin tosi kivan näköinen ja eiköhän käynyt niin, että juuri tänä päivänä minulla ei ollut uimavaatteita mukana. Harmillista, mutta ystäväni pääsi uimaan ja minä nautin maisemista.

Tämän jälkeen lähdimme kiertämään uimamontun ja menimme laavun kautta. Siellä oli hienosti huomioitu myös lapset päiväkirjalla!

Ajelimme Rautiperän jälkeen vielä Hourunkoskelle. Siellä on komea portaittain laskeva koski, uimapaikka sekä grillauspaikka. Ja ripaus historiaakin löytyi muistolaatan merkeissä.

Pyhäjoella pitää retkeillä uudelleenkin!

Idyllinen kesäkahvila Muhoksen Päivärinteellä

Vielä viikon ajan ennätät käydä Muhoksen Päivärinteellä sijaitsevassa kesäkahvilassa. Kahvila on toiminut nuorten pitämänä jo vuodesta 2013, mutta minäkin hoksasin paikan vasta nyt.

Kaupallinen yhteistyö

Lähdinkin aurinkoisena päivänä tutustumaan tähän idylliseen paikkaan. Kahvila on vanhassa 1800-luvulta peräisin olevassa aittarakennuksessa. Myös ulkosalla pystyy istuskelemaan ja kiipeämään vaikka puumajaan.

Kahvila sijaitsee kauniilla paikalla Oulujokirannassa. Myös veneilijöitä piipahtaa päivittäin. Ja tapasin yhden vakiasiakkaan, joka kertoi käyvänsä joka päivä kahvilla.

Sari on talon emäntä ja perheen nuoret pitävät kahvilaa avoinna kahden viikon ajan kesäisin. Nyt käydessäni oli siis ensimmäinen viikko. Angela kertoi olevansa 15-vuotias ja pitävänsä tänä kesänä kahvilaa serkkujensa kanssa.

Ja mikä ihaninta etenkin lapsiperheitä ajatellen: pihapiirissä pääsee tutustumaan eläimiin. Kanat kulkevat vapaana talon alueella. Lampaan karitsat pitelivät hellettä laitumella. Myös neljä kissanpentua löytyi ja katselimme niiden touhuja ulkosalla. Lisäksi kahvilan ohessa on mahdollisuus vuokrata venettä tai sup-lautaa.

Istuskelin nauttimassa helteestä pihalla. Tuoreet munkit olivat maistuvia. Viehättävä huvimaja kutsuu myös luokseen. Oli mukava tavata nuoria ahkeria kesäyrittäjiä!

Patikointiretkellä Kalajoen Siiponjoella

Olin hieman jännittynyt, kun uusi ystäväni pyysi minua mukaansa patikoimaan Siiponjoelle Kalajoelle. En ole aiemmin paikassa käynyt, ja mietin, miltä neljän kilometrin matka suuntaansa tuntuu.

Aurinkoinen sunnuntai tuli ja lähdimme matkaan. Ja kuinkas kävikään, reitti yllätti positiivisesti! Maasto oli tasaisempaa verrattuna Rokuaan, jossa olen aiemmin patikoinut. Niinpä matkanteko oli ihan rentoa eikähän meillä mihinkään kiirettä ollutkaan.

Maasto oli mukavaa mäntymetsää ja reitti kulki kivasti korkealla joen töyräällä. Opasteet polulla olivat hyvät.

Päädyimme perille ja pysähdyimme laavulle syömään eväitä. Tuletkin olisivat olleet valmiina makkaranpaistoa varten. Tällä kertaa kuitenkin kahvit ja mehut riittivät.

Kaiken lisäksi paluumatkalle sattui sellainen juttu, että löysimme oikopolun ja paluumatka olikin noin puolet lyhyempi. Olimme siis jo äkkiarvaamatta takaisin autolla!

Reissulle tuli siis mittaa vähän yli kuusi kilometriä ja jaksoin sen mainiosti. Taas huomasi, että itseensä pitää vain uskoa! Ei muuta kuin tulevia patikkareissuja suunnittelemaan.

Idyllisessä Maalaiskartano Pihkalassa Kestilässä

Kaipaatko maaseudun rauhaa, mutta toisaalta aktiviteetteja? Silloin Siikalatvan Kestilässä sijaitseva Maalaiskartano Pihkala on oikea paikka sinulle.

Kaupallinen yhteistyö

Pihkala on jo klassikko hevosleirien järjestäjänä, mutta tilalta löytyy paljon muutakin tekemistä. Tilaa on maaseudun rauhassa eli myös lepo ja rentoutuminen onnistuvat. Jokinäkymä Siikajokeen on viehättävä.

Sain käydä kartanossa vieraana. Jo Kestilän tietä avarassa peltomaisemassa ajaessa alkoi rentoutua. Perille päästyäni majoituin päärakennuksen huoneeseen. Huone oli siisti ja tilava.

Alakerrassa tapasin sitten isäntäväkeä, Tarjaa ja Veijoa. Pihkala on sukutila, joka toimii nyt jo viidennessä polvessa. Kahvin merkeissä juttelimme kartanon toiminnasta. Tämän jälkeen Tarja esitteli alueen ja rakennukset.

Matkailutoiminta tilalla on aloitettu jo vuonna 1983. Näin ollen toimintaa on vuosien varrella ennätetty kehittää pitkälle. Tilalla järjestetään suosittuja ratsastusleirejä, mutta myös monenlaista muuta pääsee puuhailemaan. Vieraille on tarjolla esimerkiksi jokilauttaa, savusaunaa, vesiliukumäkeä ja vaijeriliukua. Mitä ihanampia kesäjuttuja siis!

Majoituspaikkoja Pihkalassa on yhteensä noin 80. Tämä koostuu hotellihuoneista ja aittamajoituksesta. Erikoisuutena on vanha navetta ja rehusiilo. Navetassa on tilavat kokoustilat, saunat ja illanviettopaikka. Siilon puolelle on rakennettu majoitushuoneita ja entiseen heinälatoon liikuntasali, jossa pidetään muun muassa leiridiskoja ja harrastetaan erilaisia pelejä. Kiipeilyseinäkin löytyy.

Leirien lisäksi maalaiskartano on suosittu kokousten, virkistyspäivien ja perhejuhlien paikka. Pitkänmatkalaisille kartano sijaitsee sopivasti matkan puolivälissä. Lisäksi tila on suosittu yöpymispaikka työmatkalaisten keskuudessa. Viehättävä aittarakennus on alkuperäinen ja rakennusvuosi on 1795. Tarja on koulutukseltaan agrologi ja päätyi tilalle aikoinaan työharjoittelun myötä.

Tilaan liittyy myös kummitustarina, jos uskallat sen kuulla! Mutta pääpaino tilalla on rauhoittuminen luonnon helmassa ja sen täydentäminen joko omatoimisilla tai järjestetyillä aktiviteeteilla. Monella lukijallakin on varmasti ratsastusleirimuistoja, joista tulee mieleen “Pihkalan henki”.

Iltapäivällä ruokailimme isäntäväen kanssa. Pihkalan erikoisuus on savulohi, joka kyllä taisi olla parasta syömääni lohta. Valkoviini sopi kalalle hyvin. Pidin myös pöytäkoristeista ja ruokien esillepanosta.

Tämän jälkeen olikin aika mennä saunaan. Hyvät olivat löylyt viihtyisissä saunatiloissa. Mielessä kävi talviturkin heittäminen Siikajokeen, mutta se jäi nyt tekemättä.

Makoisten maaseudun rauhassa nukuttujen yöunien jälkeen oli aamiaisen aika. Keittelin ensin herätessäni aulan keittiössä kahvit. Veijo tarinoi aamupalallakin ja hänelle asuinpaikkani Liminkakin oli tuttu paikka.

Tästä lähdinkin sitten kotimatkalle, sillä oli päivän puuhien aika. Pihkalan reissusta jäi hyvä mieli ja siellä voisi ilman muuta käydä uudelleen.

Perinteisesti Koitelinkoskella Oulussa

Joko tunnet yhden Oulun helmistä, eli Koitelinkosken Kiimingissä? Minulla on ollut tapana käydä siellä vähintään kesäisin, mutta nähtävää on kaikkina vuodenaikoina.

Nyt olivat jäät jo ennättäneet lähteä joesta. Ihmisiä ei ollut kovin paljon liikkeellä ja esimerkiksi vapaita nuotiopaikkoja olisi ollut. Vaan tällekään reissulle ei sattunut evästä mukaan!

Kiertelimme tyttäreni kanssa lähes kaikki alueen polut. Erityisesti pitkospuut olivat kivat ja vähän kiipeiltiin kallioillakin joen äärellä. Koski kuohui komeasti.

Ensi kerralla makkarat ynnä muut tykötarpeet mukaan!

Ulkoilemassa Sanginjoen Lemmenpolulla Oulussa

Kaipaatko vinkkiä kivasta ulkoilukohteesta? Oulusta löytyy esimerkiksi Sanginjoen ympäristö, joka sopii hyvin siihen tarkoitukseen.

Olen kerran kesällä käynyt Sanginjoen Lemmenpolulla. Päätimme nyt ystäväni kanssa suunnata sinne pienestä räntäsateesta huolimatta. Ja kannatti, sillä paikan päällä paistoi aurinko.

Jätimme auton tien varteen ja kävelimme pienen matkan Lemmenpolun nuotiopaikalle. Yksi seurue oli paikalla, joten ruuhkaa ei ollut.

Jokinäkymä on kaunis ja jäät olivat osin lähteneet. Käveleskelimme polkua jokivarressa eteenpäin ja löysimme toisenkin nuotiopaikan. Se oli juuri vapautumassa, joten evästauko olisi ollut mahdollinen. Meillä ei tällä kertaa kuitenkaan ollut mitään mukana.

Kävimme vielä polkua toiseen suuntaan ja suunnittelimme ympäristöön laajempaa tutustumista kesäaikana.