Syksyn värejä ja kosken kuohuja Koitelissa Oulussa

Oulun Kiimingissä sijaitsevalla Koitelinkoskella on kiva käydä eri vuodenaikoina. Nyt ennätimme miehen kanssa iltapäiväretkelle aurinkoisena syyspäivänä.

Ihmisiä ei ollut kovin paljon liikkeellä. Yllätyimme siitä, kuinka paljon vettä tällä kertaa virtasi koskessa. Kuohut oli runsaat ja vesi joessa korkealla.

Koiteli on helposti saavutettava luontoelämyskohde Oulun seudulla, ja toki siksi suosittu paikka onkin. Siellä kannattaa vierailla ihan ympäri vuoden.

Lumen tulon jälkeen sitten uudestaan!

Taivalkoskella riittää nähtävää

Taivalkoski on minulle tuttu pitäjä, sillä mummoni asui siellä ja olen koko ikäni kulkenut Koillismaalla. Taannoin lähdimme miesystäväni ja äitini kanssa käymään sukuloimassa. Tällä reissulla olikin hyvä esitellä miehelle Taivalkosken nähtävyyksiä. Hetken kun mietin, niin löytyyhän niitä!

Ajelimme ensin Taivalvaaran hiihtokeskuksen maastoihin. Kävimme sekä rinteen juurella että päällä. Viimeksi olen joskus nuorena käynyt laskettelemassa siellä. Hyppytornilta on hyvät näkymät ja myös hotelli Herkko on matkan varrella.

Sitten suuntasimme kylälle ja Jalavan kauppaan. Siellä on viihtyisässä miljöössä monenlaista tavaraa ja pirttikahvila. Itse kiinnostuin kenkähyllystä.

Kylällä kiersimme myös torialueen Päätalo-taidetta ja muistomerkkiä katsomassa. Jokijärvelle emme tällä reissulla lähteneet, se jää myöhempään.

Kävimme myös teollisuusalueella ja Kostonjoen lähettyvillä. Hieman piti kierrellä, kun en muistanut enää kaikkia reittejä.

No tietysti on sitten itse koski ja melontakeskus. Ajoimme melontakeskukselle parkkiin ja kävimme siitä ihastelemassa koskea ja jokea. Varmasti aika vauhdit saisi melomalla! Joen ympäristössä pääsee myös kävelemään puiston puolelta.

Virkistäytymässä ja ulkoilemassa Pyhäjoella

Heti aluksi pahoittelut tämän postauksen kuvien epätarkkuudesta! Työvälineeni vetelee viimeisiään, mutta toivottavasti jo seuraavaan juttuun mennessä saan uuden.

Lähdimme kesäisenä sunnuntaipäivänä ystäväni kanssa käymään Pyhäjoella tutustumassa paikkoihin. Tai siis minä tutustuin, sillä kaverini tiesi ne entuudestaan.

Ajoimme ensin Kielosaaren leirintäalueelle, jossa kävimme kävelemässä sekä kahvittelemassa ja jäätelöllä. Kielosaari on idyllinen paikka, mutta nyt en kuvannut siellä, sillä olen menossa tekemään paikasta erikseen juttua. Jääkäämme siis odottelemaan!

Tästä siirryimme Rautiperän virkistys- ja ulkoilualueelle. Alue oli edustava, sillä siellä oli muun muassa uudehko hiihtomaja, kota ja laavu. Kodassa oli valoisaa ja viihtyisää. Alue on kaikkinensa monipuolinen frisbeegolf-ratoineen ja reitteineen.

Kävimme louhokseen sijoittuvalla uimamontulla. Se olikin tosi kivan näköinen ja eiköhän käynyt niin, että juuri tänä päivänä minulla ei ollut uimavaatteita mukana. Harmillista, mutta ystäväni pääsi uimaan ja minä nautin maisemista.

Tämän jälkeen lähdimme kiertämään uimamontun ja menimme laavun kautta. Siellä oli hienosti huomioitu myös lapset päiväkirjalla!

Ajelimme Rautiperän jälkeen vielä Hourunkoskelle. Siellä on komea portaittain laskeva koski, uimapaikka sekä grillauspaikka. Ja ripaus historiaakin löytyi muistolaatan merkeissä.

Pyhäjoella pitää retkeillä uudelleenkin!

Perinteisesti Koitelinkoskella Oulussa

Joko tunnet yhden Oulun helmistä, eli Koitelinkosken Kiimingissä? Minulla on ollut tapana käydä siellä vähintään kesäisin, mutta nähtävää on kaikkina vuodenaikoina.

Nyt olivat jäät jo ennättäneet lähteä joesta. Ihmisiä ei ollut kovin paljon liikkeellä ja esimerkiksi vapaita nuotiopaikkoja olisi ollut. Vaan tällekään reissulle ei sattunut evästä mukaan!

Kiertelimme tyttäreni kanssa lähes kaikki alueen polut. Erityisesti pitkospuut olivat kivat ja vähän kiipeiltiin kallioillakin joen äärellä. Koski kuohui komeasti.

Ensi kerralla makkarat ynnä muut tykötarpeet mukaan!

Maakuntakierroksella Raahe-Pyhäjoki-Kalajoki

Olipa meillä taas hyvä reissu paikallistuntemusta omaavan kaverini kanssa! Kävimme juhannusajelulla Raahesta Pyhäjoelle ja Kalajoelle.

Aluksi lähdimme kierrokselle Raahessa sijaitsevan Mutalan kartanon kautta. Se sopii erilaisiin tilaisuuksiin ja siellä oli muun muassa kiehtovan näköinen saunarakennus.

Emme pitäneet kiirettä, vaan piipahdimme matkalla kiinnostaviin paikkoihin. Menomatkalla pysähdyimme Pyhäjoen Parhalahdella Ylimattilan arboretumissa. Limingassahan on minulle tuttu puulajipuisto, mutta oli mielenkiintoista nähdä vähän erilainen.

Ylimattilassa olikin kaunista. Alue oli puistomainen, niin kuin tietysti puiden ja pensaiden esittelyyn sopikin. Sää oli tänä päivänä vaihteleva, mutta sadepisaroilta vältyttiin ja jatkettiin sitten matkaa Kalajoen juhannusnäkymiin.

Kalajoella oli päiväsaikaan yllättävänkin hiljaista. Oi niitä nuoruusaikoja, kun siellä tuli itselläkin juhannusta vietettyä! Nyt pysähdyimme dyynin laelle kuvaamaan. Juuri sillä hetkellä vihmoi tuulista vettä, joten kävely jäi tekemättä. Merikin oli aika lailla sumun peitossa.

Lähdimme tästä vielä Kalajoen Rahjan satamaan. Siellä teimmekin löydön, sillä vanha puuvene Ansio oli laiturissa. Upea, ja paikalle sattui vielä aluksen tunteva mies kertomaan historiaa. Ansiolla tehdään risteilyjä tänäkin kesänä.

Kalajoella evästykset grillillä ja takaisinpäin. Paluumatkalla tutustuimme sitten Pyhäjoen Hourunkoskeen. Se olikin näyttävän näköinen ja kalaakin joesta taitaa nousta.

Paljon ennätettiin kyllä päivän aikana nähdä!

Monipuolinen Ikaalinen irrotti arjesta

Olipa Ikaalinen monipuolinen matkakohde! Lähdin sinne etukäteen suunnittelematta muuta kuin kylpylän, mutta muutakin nähtävää löytyi yllin kyllin. Yöpymispaikkana oli Ikaalisten kylpylän kupeessa oleva ammattiliiton asunto.

Menomatkalla pääsin lopultakin Jalasjärven Juustoporttiin! Olen tavannut perheyrittäjät muissa merkeissä ja oli tosi kiva päästä tutustumaan paikan päälle. Upea juustomyymälä maistiaisineen sekä näyttöjuustola herättivät kiinnostuksen.

Perillä Ikaalisissa odotti siisti ja viihtyisä asunto. Siitä oli hyvä suunnata heti seuraavana aamuna kylpylään. Kävelin järvenrannan kautta tyyntä maisemaa ihaillen. Minähän olen kylpyläfani, joten menin jännityksellä pulikoimaan. Ja niin kävi, että Ikaalisten kylpylä kohosi korkealle ranking-listallani! Todella monipuolinen ja tilava paikka.

Tästä sitten suunta Seitsemisen kansallispuistoon. Puistoa lähestyttäessä maisema alkoi muuttua ja jyhkeät puut olivat näyttäviä. Puistossa olisi ollut hyviä patikointireittejä ja useampi luontopolku. Nyt kuitenkin pääkohteena luontokeskus.

Luontokeskus olikin hauska ja puita eri muodoissaan esillä. Retkeilyteema näkyi ja itse innostuin kaikista eniten erilaisista nuotionsytytysmalleista. Ihan tulivat nuoruuden retkeilyajat mieleen.

Paluumatkalla pysähdys lounaalle Tei-tuvalle. Ja mikä sattuma: valtaisan runsas lounaspöytä, sillä ravintola odotteli juuri isoja tilausryhmiä. En ole pitkään aikaan syönyt näin hyvin.

Seuraava kohde oli Ikaalisten vanha kauppala. Se olikin todella viehättävä alue puistoineen ja rantanäkymineen. Vähän erilaista puukaupunkia muihin näkemiini verrattuna.

Pieni lepo majapaikassa, jonka jälkeen suunta Kyröskoskelle. Koski meinasi olla vähän hukassa, mutta sieltähän se tehdasalueen läheltä löytyi. Putouskorkeus 22 metriä oli näyttävännäköinen.

Vielä päivän päätteeksi poikkeama Frantsilan Kehäkukassa ja Mannanmäen näkötornilla. Tämän jälkeen saikin todeta, että nähtävää jää vielä toisellekin reissulle näillä seuduilla!

Pellossa, Levillä ja matkalla

Nyt tulee pitkä postaus, jossa liikutaan muun muassa Pellossa, Levillä, Kukkolaforsenilla sekä matkalla niihin. Näistä voisi tehdä useammankin postauksen, mutta minulla on aiheita varastossa niin paljon, että pakko tiivistää!

Lähdimme siis siskoni ja hänen 5-vuotiaan tyttärensä kanssa sukuloimaan Pelloon. Matkalla pysähdyimme muun muassa Napapiirillä Tuomaan tuvalla. Ihana helle helli matkaamme, mutta autossa on ilmastointi.

Pellossa kävimme vakiokohteessa kauppakeskus Vihreällä pysäkillä, jossa ihastelimme Pentikin tuotteita ja nautimme terassilla jäätelöt. Tämän jälkeen ennätimme vielä uimaan Ritavalkeaan.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli käynti Levillä. Aluksi suuntasimme Äkäslompoloon, jotta sisko sai tutustua Jounin kauppaan. Sieltä pihalta yhytimme sen maailman suurimman poron.

Tästä jatkoimme Ylläksen maisematietä kohti Leviä. Leville päästyä olikin jo lounasaika ja löysimme todella tasokkaan lounaspaikan. Samassa yhteydessä oli gondolihissi ja kiipeilypuisto, joka muuten näytti hurjalta!

Siirryimme toiselle gondolihissille, koska siellä oli mahdollisuus tulla mäkikelkalla alas. Myös portaita pitkin pääsi, ja porukkamme käyttikin eri reittejä. Gondoli nousi nopeasti ja Levin huipulta sai ihailla maisemia. Mäkikelkka oli elämys eikä siinä ennättänyt pelottaa.

Tämän jälkeen suuntasimme Levin kylpylään, joka onkin Suomen parhaita. Nyt oli vielä mukavasti tilaa nautiskella altaista.

Palasimme Pelloon loppumatkan Väylänvarren lohitietä pitkin eli Tornionjokivartta. Jokinäkymät ovat upeita niin täällä kuin muuallakin matkalla.

Paluumatkan teimme Tornionjokivartta Ruotsin puolta pitkin. Pysähdyimme Kukkolaforsenilla katselemaan museorakennuksia ja koskea sekä poikkeamaan kahvitauolla.

Tästä jatkoimme matkaa ja lounastimme Torniossa hotelli Mustaparrassa. Siitä löytyykin aiempi postaus täältä:

Iki-ihana majapaikka ja näkemistä Torniossa

Päätalon maisemissa Taivalkoskella

Oletko käynyt kirjailija Kalle Päätalon kotimaisemissa Taivalkoskella? Lähdimme äitini kanssa sukuloimaan Taivalkoskelle, joka onkin lähestulkoon toinen kotipitäjäni. Löysimme silti tälläkin reissulla uutta nähtävää.

Kiertelimme ensin kylällä ja poikkesimme muun muassa Taivalvaaralla. Tästä lähdimme suuntaamaan kohti Jokijärveä parinkymmenen kilometrin päähän. Ajatuksena oli käydä Saijan lomakartanossa, jossa on yksi tuttu työntekijäkin.

Ennen Saijaa kävimme katsomassa Pölkky-kesäteatterin puitteita ja täytyy todeta, että paikka oli aivan upea!

Saijassa on hyvät puitteet majoitukselle sekä erilaisille tilaisuuksille ja juhlille, itsekin olen siellä kerran hääjuhlissa ollut. Katselimme kauniina hellepäivänä ensin pihalla ja sitten kävimme kartanossa kahveilla.

Paluumatkalla piipahdimme vielä Kalle Päätalon kotimökillä, mutta koska olemme aiemminkin siellä käyneet, niin nyt jätimme sisäänpääsyn.

Tulimme taas Taivalkosken kylälle, ja bongasin Yli ajan -sillan kosken lähistöllä. Siellä meni myös ihana metsäpolku, jonne saattaa olla suunnitteilla toimintaa.

Lopuksi vielä melontakeskuksessa, tosin vesi oli nyt koskessa vähänä.

Minulla on parin viikon päästä taas luvassa reissu Koillismaalle, kun majoitun Syötteellä. Pysy siis seuraajana!

Isterinkosken lumoa Muhoksella

Kuulin keväällä, että Liimanninkosken lisäksi Muhokselta löytyy myös Isterinkoski. Katsoin sijainnin navigaattorista ja lähdin katsomaan, mistä koski löytyy. Muhoksen keskustasta ajeltiin Kajaaniin päin vielä joitakin kilometrejä, josta lähdettiin oikealle.

Tie pieneni pienenemistään, mutta sinnikkäästi jatkoin navigaattorin mukaan. Ja kyllä vain, perille löytyi! Pientä hiekkatietä pääsi parkkipaikalle, ja paikalla oli muutamia muitakin ihmisiä, joten kyllä sijainti on ainakin paikallisten tiedossa.

Kosken ylitti pieni silta, jonka jälkeen oli infotaulu. Joen vierustaa pääsi jatkamaan polkua pitkin. Tapasin polulla paikallisen asukkaan, joka kertoi minulle ympäristöstä.

Nyt enimmät tulvavedet olivat ehtineet mennä, mutta koski oli silti kivan näköinen. Piipahtipa yksi nuoriparikin paikalla varmaankin romanttisissa merkeissä!

Joen rannassa oli myös nuotiopaikka aivan joen partaalla. Viihtyisä retkikohde, ja ympäristö kuuluu myös lehtojensuojeluohjelmaan. Putouksen kokonaiskorkeus on 23 metriä 500 metrin pituisella matkalla.

Idyllinen rauhoittumispaikka!

Virkistystä ja ulkoilua Koitelinkoskella

Oulun Kiimingissä sijaitseva Koitelinkoski eli Koiteli on mielestäni Oulun monipuolisimpia virkistys- ja ulkoilualueita. Lähdimme äitini kanssa käymään siellä eväät mukanamme.

Kiimingin kohdalta käännytään oikealle ja muutaman kilometrin päästä ollaankin jo perillä. Alueella on tilava parkkipaikka ja selkeät opasteet. Alue on monipuolinen ja sieltä löytyy kahvilakin.

Joki ja koski ovat näyttävän näköisiä, ja niitä pääsee ihailemaan monelta puolelta. Molemmin puolin jokea kulkee hyväkuntoisia polkuja, joiden varrella on nuotio- ja lepopaikkoja.

Kiertelimme polkuja vähän joka suuntaan, ja kahvit joimme kallion päällä. Ihmisiä oli liikkeellä, muttei ruuhkaksi asti eli luonnosta pääsi nauttimaan.

Koiteli on myös suosittu kalastuskohde: perhokalastus varmasti onnistuu ja tänään näytti virveliäkin olevan käytössä.

Monipuolisuudellaan ja näkymillään ihastuttava paikka!

Koitelin omat sivut:

http://www.koiteli.fi/