Luontopolkukierros Raahessa jatkuu

Taannoin ennätimme miehen kanssa taas luontopolkuilemaan Raaheen. Lähdimme liikkeelle iltapäivästä, joten kovin pitkää reittiä ei ennätetty ennen pimeän tuloa.

Mutta voi, alkoi olla sen verran hämärää, etten ottanut kuvia lainkaan! Ajattelin kuitenkin kirjoittaa kokemuksen vinkiksi, sillä polku on mukava. Aiemmalta reissulta Lapaluodon Maivaperältä on kuitenkin kuvia, ja tämän postauksen lopussa on linkki siihen.

Ja koska ajelimme Siikajoen Tauvossa toisena päivänä, niin liitän lisäksi tähän juttuun muutaman kuvan sieltä.

Päädyimmekin lähtemään Varvin ja Maivaperän väliselle reitille. Lähdimme Varvin suunnasta liikkeelle. Polku myötäili mukavasti meren rantaa ja maisemat olivat vaihtelevia. Kuljimme myös reitin toisella puolella olevan läheisen asuntoalueen vierestä.

Luontopolku on tasainen, mutta maisemat tosiaan vaihtelevat monipuolisesti. Väliltä löytyi pitkospuita, tietä, polkua sekä hiekkarannalla oleva nuotiopaikka. Reitin pituus on pari kilometriä suuntaansa.

Ja kas, päivä alkoi hämärtämään ja kulku kävi hieman jännittäväksi, kun ei enää jalkoihinsa meinannut nähdä! Onneksi polku siis oli tasainen ja pääsimme pikapikaa loppumatkan takaisin ennen kunnon pimeää.

Hmm… mikähän olisi seuraava kohde Raahessa? Kävelylenkit aina piristävät päiviä ja ulkoilu on tärkeää.

Tässä tosiaan vielä kuvia yhdestä lempipaikastani eli meren rannalta Siikajoen Tauvosta. Luontopolkukuvia sitten lisää tuonnempana!

Ja tässä linkki aiempaan juttuun, sieltä löytyy kuvia sekä Maivaperältä että Varvin suunnilta:

http://terhimustakangas.pallontallaajat.net/2020/05/06/uusia-luontokohteita-raahen-suunnilla/

Viehättävä hotelli Alma Seinäjoella

Kaupallinen yhteistyö Hotelli-Ravintola Alman kanssa

Seinäjoella olen käynyt aiemminkin, mutta en ole kierrellyt siellä kaikkia nähtävyyksiä. Nyt tähän oli oiva tilaisuus, kun pääsimme miesystäväni kanssa majoittumaan Hotelli Almaan.

Alma sijaitsee ihan matkakeskuksen läheisyydessä ja sinne oli helppo löytää. Vanha päärakennus näytti viehättävältä ja lisäksi hotelliin kuuluu kaksi uutta torniosaa. Pihalla oli hyvin parkkitilaa.

Vastaanotto sijaitsi uuden tornin puolella. Lisäksi toisessa vanhaan vesitorniin rakennetussa osassa on huoneita. Itse päärakennuksesta löytyy nimettyjä jugend-huoneita.

Meidän huoneemme sijaitsi uuden tornin viidennessä kerroksessa. Ihastuin heti huoneen sisustukseen, jossa oli käytetty lempivärejäni. Ja olennainen varustus eli vedenkeitin kuului huoneeseen.

Tulimme Seinäjoelle päivällä ja kävimme ensin Ideaparkissa. Kauppakeskuksen infosta sai maskeja ja tilaa oli hyvin liikkua. Innostuin, sillä Ideaparkissa oli lempikauppani New Yorker. Sinne sitten pienille vaateostoksille!

Kävimme myös yhdessä autoliikkeessä ennen hotellille suuntaamista. Hotelliin majoituttuamme lähdimme katsomaan Jouppilanvuoren liikunta-aluetta. Sieltä löytyi mahtava elämysreitti, joka oli rakennettu esteettömäksi. Kävimme reittiä vähän matkaa Vuori-tukikohdalla. Siellä oli muun muassa korsu ja lähettyvillä sotilasesterata.

Tästä kiersimme vielä vuoren toiselle puolelle, sillä sinne oli rakennettu elämysportaat. Portaissa olikin kivasti kulkijoita. Minä en kiivennyt ihan ylös saakka, vaan ihailin tasanteelta näkymiä kaupunkiin.

Jouppilanvuoren jälkeen lähdimme tutustumaan ulkoapäin Aalto-keskukseen. Lakeuden risti -kirkko seurakuntakeskuksineen on näyttävä maamerkki. Kirjasto, teatteri, virastotalo ja kaupungintalo muodostivat näyttävän kokonaisuuden. Lisäksi vieressä oli upea Apila-kirjasto, jossa myöskään en ole käynyt. Lauantai-iltana liikkeellä ollessa rakennuksiin ei nyt päässyt sisältä tutustumaan.

Hotellissa oli jo aika syödä ja menimmekin päärakennuksessa olevaan loungeen. Ravintola olisi ollut kutsuvan näköinen, mutta koska nälkä ei ollut suuri, niin otimme lounge menusta salaatit. Ne olivatkin oikein hyvät talon leipien kera.

Itse olin vielä väsynyt syksyn työrutistuksen jälkeen. Näinpä iltaohjelmaksi riitti saunassa käynti. Saunaosasto oli todella upea, ja huomasi, että uudessa hotellissa oli panostettu yksityiskohtiin.

Aamulla alkoikin odotettu lumisade. Lunta tuli sen verran sakeasti, että jätimme keskustan aamukävelyn välistä. Nautimme kuitenkin aamupalasta päärakennuksen ravintolassa. Suuri ravintolasali oli kaunis ja näyttävä.

Seinäjoelle jäi vielä toisellekin kerralle nähtävää, mutta olimme tyytyväisiä, että yhden yön yli reissullakin ennätimme nähdä näin paljon. Ja Almassa viihdyimme mainiosti!

Retkeilemässä Viitajärven luontopolulla Raahessa

Työt ovat kyllä nyt napanneet lähes kaiken ajan. Onneksi miesystäväni huolehtii virkistäytymisestäni ja vie minut eri luontopoluille. Kävimmekin kokonaista kolme kertaa Raahessa Viitajärven luontopolulla parin viikon aikana!

Ensimmäisellä kerralla ajelimme hiihtomajalle ja lähdimme sieltä polun opasteiden mukaan etenemään. Aikaa oli kuitenkin rajallisesti arki-iltana, joten kävelimme vain noin tunnin lenkin. Eli emme käyneet ihan parin kilometrinkään päässä, vaan piti malttaa kääntyä takaisin.

Polku kulkee vaihtelevissa maastoissa ja näkemisen arvoinen on muun muassa jo lähellä alkupäätä oleva kivikko eli pirunpelto. Muutoinkin polun varrella on paljon opaskylttejä luonnosta.

Seuraavana viikonloppuna meillä oli aikaa ja vaikka sää oli hieman epävakainen, niin lähdimme liikkeelle Viitajärven luontopolun toisesta päästä. Eli jätimme auton Vihannintien varteen ja löysimmekin siitä polulle. Opaskartta kertoi, että olimme 7,7 kilometrin reitin toisessa päässä, josta aikomus oli kiertää lyhyempi pätkä eli ei 5,5 kilometrin lenkkiä tälläkään kertaa.

Polku on hyvin merkitty, tosin näinpäin mennessä menimme opasteita vastasuuntaan. Pääasia kuitenkin, että polulla pysyttiin. Kunnes… risteykset ja suunnat löytyivät kyllä, mutta olisi kannattanut ottaa myös valokuva reittikartasta. Päädyimme peltotielle ja siitäpä ei ollutkaan helppo havaita, mistä polku olisi oikeaan suuntaan tullut!

Kävelimme tietä  eikä opasteita enää näkynyt. Koska suuntatuntuma oli oikea, niin jatkoimme matkaa ja lopulta päädyimmekin takaisin reitille. Siinä vaiheessa olimme vähän eri kannalla siitä, minnepäin pitäisi jatkaa, jotta päästään takaisin reitin alkuun. Onneksi juuri tuli pyöräilijöitä vastaan ja he kertoivat, minne suunnata!

Tästä palattiinkin opasteiden mukaan ja eipä ihme, kun olinkin ihmetellyt infokylttien numerointia. Nyt kuitenkin reitti oli selkeä, mutta vähän pidemmästi sitä sitten käveltiin kuin oli alkuperäinen tarkoitus ollut. Olisiko tullut reilu kolme kilometriä.

No tämähän jäi sitten mietityttämään, joten varasimme toisena arki-iltana enemmän aikaa. Suuntasimme jälleen hiihtomajalle ja nyt kunnianhimoisena ajatuksena oli kiertää sieltä käsin 5,5 kilometrin polku. Toinen vaihtoehtohan olisi siis ollut jatkaa 7,7 kilometrin reitti.

Menimme jonkin matkaa nopeampaa reittiä latupohjaa pitkin ja jatkoimme sitten polkua. Nyt päästiin näkemään maisemia enemmänkin. Sitten löytyi tuttuja risteyksiäkin, kun pääsimme polkujen yhdysreitille. Siellähän sitä pellon reunassa oltiin edellisellä kerralla harhauduttu! Nyt ei ollut mitään ongelmia, joten loppupäätelmä on, että kannattaa kiertää polku hiihtomajalta käsin. Tällöin nuolet johdattavat oikein eteenpäin eikä niitä tarvitse takaperoisesti katsoa. Mutta kaiken kaikkiaan polku on erittäin hyvin merkitty eikä siellä pitäisi eksyä!

Virkistäytymässä ja ulkoilemassa Pyhäjoella

Heti aluksi pahoittelut tämän postauksen kuvien epätarkkuudesta! Työvälineeni vetelee viimeisiään, mutta toivottavasti jo seuraavaan juttuun mennessä saan uuden.

Lähdimme kesäisenä sunnuntaipäivänä ystäväni kanssa käymään Pyhäjoella tutustumassa paikkoihin. Tai siis minä tutustuin, sillä kaverini tiesi ne entuudestaan.

Ajoimme ensin Kielosaaren leirintäalueelle, jossa kävimme kävelemässä sekä kahvittelemassa ja jäätelöllä. Kielosaari on idyllinen paikka, mutta nyt en kuvannut siellä, sillä olen menossa tekemään paikasta erikseen juttua. Jääkäämme siis odottelemaan!

Tästä siirryimme Rautiperän virkistys- ja ulkoilualueelle. Alue oli edustava, sillä siellä oli muun muassa uudehko hiihtomaja, kota ja laavu. Kodassa oli valoisaa ja viihtyisää. Alue on kaikkinensa monipuolinen frisbeegolf-ratoineen ja reitteineen.

Kävimme louhokseen sijoittuvalla uimamontulla. Se olikin tosi kivan näköinen ja eiköhän käynyt niin, että juuri tänä päivänä minulla ei ollut uimavaatteita mukana. Harmillista, mutta ystäväni pääsi uimaan ja minä nautin maisemista.

Tämän jälkeen lähdimme kiertämään uimamontun ja menimme laavun kautta. Siellä oli hienosti huomioitu myös lapset päiväkirjalla!

Ajelimme Rautiperän jälkeen vielä Hourunkoskelle. Siellä on komea portaittain laskeva koski, uimapaikka sekä grillauspaikka. Ja ripaus historiaakin löytyi muistolaatan merkeissä.

Pyhäjoella pitää retkeillä uudelleenkin!

Maaseutuidyllissä B and B Rosenbergilla Siikalatvalla

Olen jo vuosia ollut kiinnostunut 4-tien varressa puolivälissä Rantsilaa ja Pulkkilaa olevasta aamiaismajoituksesta B&B Rosenbergista. Nyt sain tilaisuuden vierailla paikassa.

Kaupallinen yhteistyö

Saimme matkatoverini kanssa yöpymispaikaksi Vaarinmökin, joka oli tilava ja varusteltu siten, että kaikki tarpeellinen löytyi. Totesin kaverille, että jo ensivaikutelma maatilasta oli rennon kotoisa. Ja tämä tunnelma säilyi koko vierailun ajan.

Mummonmökkiin mahtuu kuusi ihmistä ja pienemmille porukoille löytyy erilaisia vaihtoehtoja, kuten aittamajoitusta. Kymmenen kilometrin päässä Kurranjärven rannalla sijaitsee myös erämökki, jota emme nyt käyneet katsomassa.

Tutustuin yrittäjä Marikan kanssa tilaan ja sen toimintaan. Päärakennuksessa on tarjolla tietysti aamiainen, mutta talo soveltuu hyvin myös erilaisiin kokouksiin ja juhliin. Paikkoja on neljällekymmenelle ja myös rakennuksen yläkerrasta löytyy majoitustilaa. Esillä salissa on Marikan maalauksia, sillä hän harrastaa taidetta.

Marika-agrologi miehineen pitää tällä hetkellä maatilalla peltoviljelyä. Lisäksi hänen miehellään on koneurakointia. Tilalla on joitakin eläimiä, kuten neljä lammasta, hevonen ja poni. Lapsille riittää siis ihasteltavaa ja etenkin lampaat olivat kovasti seurallisia. Osaavat kuulemma myös karata karsinasta!

Aittarakennukset olivat viehättäviä. Kodassa paistoimme illan mittaan makkaraa. Polttopuiden sijaan päätimme testata tulisijassa hiilillä grillauksen ja se onnistuikin mainiosti. Kävimme myös ajelulla Pulkkilassa ja löysimme hyvän näkymän Uljuan tekoaltaalle. Läheisellä luontopolullahan kävin viime kesänä.

Vaarinmökissä oli oma sauna, joten syönnin jälkeen saunan lämmitykseen. Tässä ilta menikin rattoisasti eikä muuta ohjelmaa tarvinnut.

Aamiaisen nautin päärakennuksen tunnelmallisessa miljöössä. Tämän jälkeen lähdin vielä peltotielle fatbike-ajelulle. Meno oli huomattavasti rauhallisempaa kuin ensimmäinen fatbike-ajeluni mäkisessä maastossa oli! Myös sup-lautoja on majoittujien käytettävissä, vaikka vesistöä ei tilan välittömässä läheisyydessä olekaan.

Marika on hyvin vieraiden käytettävissä ja kertoo mielellään tilan toiminnasta. Päärakennus, vanha pappila, on siirretty tilalle 17 vuotta sitten Piippolasta. Majoituspaikkoja tilalla on noin 25 henkilölle ja aamiaismajoitustoiminta on aloitettu jo vuonna 1999.

Rosenbergilla vierailee paljon työmatkailijoita sekä Etelä-Suomesta pohjoiseen matkaavia ihmisiä ympäri vuoden. Toki palatessakin pysähdyspaikka löytyy ja majoituksessa käykin paljon myös vakikävijöitä. Tilalle on erittäin helppo tulla, sillä se sijaitsee valtatien vieressä. Itseäni eivät liikenteen äänet haitanneet lainkaan. Ja lapsiperheille paikka on myös ihastuttava. Samoin kansainväliset vierailijat pääsevät näkemään maaseudun elämää.

Pidin tästä persoonallisesta majapaikasta. Mökki ja ympäristö olivat siistejä. Pihapiirissä oli kiva liikuskella ja ylipäätään rentoutua maaseutuympäristössä.

Kalakukkojen kaupungissa Kuopiossa

Oletko käynyt Kuopiossa, joka on myös kaunis kesäkaupunki? Lähdimme kaverini kanssa käymään siellä kauniina syyskesäisenä päivänä. Päiväreissu Kuopioon oli ollut jo pitkän aikaa mielessä.

Suuntasimme ensin Rauhalahden kylpylään, jossa olen kohta parikymmentä vuotta haaveillut käyväni. Kaverini lähti luontopolulle ja minä menin pulikoimaan. Kylpylä yllättikin positiivisesti monipuolisuudellaan. Plussaa esimerkiksi tilavasta uima-altaasta. Ja kuumavesiallas oli kuin taivas!

Poikkesimme huoltamolla syömässä lehtipihvit ja jatkoimme siitä keskustaan. Kiertelimme vähän keskustan alueella mm. satamia katsomassa. Tästä sitten suuntasimme Puijon tornille katselemaan Kuopion näkymiä vähän korkeammalta.

Paluumatkalla poikkesimme vielä Iisalmessa katsomassa Koljonvirran taistelun muistomerkkiä. Hyvin ennätimme reissun päivässä tehdä!

Luonnon rauhaa Rokualla patikointiretkellä

Tiedätkö, kuinka loistavat maastot Rokualla on? Ystäväni kanssa suunnittelimme tälle kesälle patikointiretken Rokualle. Itselläni ei juuri patikointikokemusta ole, joten päätimme tehdä kuuden kilometrin retken.

Lähdimme aamupäivästä liikkeelle eväiden kera. Kävimme Rokualla aluksi luontokeskuksessa aamukahveilla, ja nyt vasta huomasin katossa olevan tähtitaivaan siellä.

Siirryimme tästä Pookivaaran reitin pysäköintialueelle, josta lähdimme matkaan Pookin polulle. Sää suosi, oli sopivan lämmin ja aurinkoista. Patikointireitti oli mukavan vaihteleva maastoltaan ja maisemiltaan. Ihmisiä ei ollut kovinkaan paljon reitillä liikkeellä, mutta muun muassa marjastajia näimme päivän aikana.

Pookivaaralla oli porukkaa ja kävimme katsomassa Palovartijan tupaa. Näkötorniin emme nyt kiivenneet.

Reittiä kuljettiin muutama kilometri ja samalla ystäväni esitteli jo hänelle entuudestaan tuttuja maisemia. Pääsimme noin puolivälissä matkaa makkaranpaistoon kodalle. Kaverini sytytteli tulet ja pidimme ihan kunnon tauon maailmaa parantaen ja kuulumisia vaihtaen.

Tästä jatkettiin pienen mutkan kautta matkaa, ja taas maastot muuttuivat. Näimme järvimaisemaa, pitkospuita ja suppia luonnossa.

Patikointia tuli noin seitsemän kilometriä loppujen lopuksi ja kävelyaikaa noin 2,5 tuntia eli kiirettä emme pitäneet, vaan nautimme luonnosta. Lopuksi vielä reitin lopussa kahvit termospullosta ja sitten kotimatkalle.

Totesimme, että päivä luonnossa oli tarpeen ja retki kaikin puolin onnistunut. Ihana Rokua Geopark!

Ystäväni blogipostauksen reissusta löydät täältä: https://arkipaskaruokaa.blogspot.com/2018/08/akkuja-lataamassa-rokuan-geoparkissa.html

Iloista meininkiä Oulun Hietasaaressa

Tiedätkö jo, mikä idylli piilee Oulun Hietasaaressa vanhassa leirikeskuksessa? Siellä on mukavuusalue nimeltä Ilo Oulu. Yrittäjäkumppanit Karri ja Katriina ovat tehneet tästä luonnonkauniista ympäristöstä oikean hyvän mielen paikan.

Lähdin tutustumaan Iloon, ja ensimmäisenä tuli vastaan hieno vanha päärakennus. Tästä on tarkoitus myöhemmin remontoida juhlatila. Juhlat, kokoukset ja tilaisuudet ovat kuitenkin jo mahdollisia toisessa rakennuksessa, josta löytyy vuokrattavia tiloja.

Kävimme tutustumassa kahvilaan, joka aukeaa aivan näinä päivinä. Kahvilasta saa perusvalikoiman tuotteita, ja esimerkiksi hostellimajoitukseen aamupalapussin. Kahvila oli tilava ja persoonallinen eri paikoista hankittuine kalusteineen.

Alueelta löytyy siis hostellikin, jossa on kymmenen erikokoista huonetta. Majoituksen voi vuokrata esimerkiksi Bookingin kautta. Hostellimajoitus on helppo ja edullinen tapa yöpyä Oulussa. Yhteistilat ja keittiö mahdollistavat mukavasti majoittumisen ohessa vaikkapa ruoan laittamisen.

Kansainväliset matkailijatkin ovat jo kivasti paikan löytäneet. Ja mikäpä siinä: Nallikariin matkaa 800 metriä ja kaupungin keskustaan 1,5 kilometriä. Ja eksoottisia elämyksiäkin löytyy matkailijoille ja muille kävijöille, kuten turvesauna!

Alueelta löytyy myös monenlaista tekemistä ja uusia ideoita on luvassa. Laajat nurmikentät peli- ja leikkikenttineen, idyllinen pieni ranta sekä tietysti pisteenä iin päälle tuleva tanssipaikka. Rannasta pääsee helposti esimerkiksi suppailemaan laudoilla. Pallopeleistä muun muassa tennis onnistuu. Ja mikä parasta, metsäinen ympäristö on todella viehättävä ja rauhallinen.

Itseä musiikin ystävänä viehättää erityisesti tulevan kesän toiminta: tansseja ja live-musiikkia on runsaasti luvassa monipuolisella esiintyjävalikoimalla. Tulee olemaan vaikeaa päättää, mitä menisin katsomaan.

Perinteistä tanssipaikkaa on Ouluun kaivattu, ja nyt se toteutuu. Ihmiset ovat jo olleet kiinnostuneita alueen palveluista. Monia varmasti viehättää, että Ilolla ei järjestetä suuria massatapahtumia, vaan pienimuotoisempia konsertteja ja tansseja. Esiintymislava ja juhlateltta odottavat jo rakentamistaan.

Karri ja Katriina haluavat, että ihmiset tuntevat olevansa rennosti omalla mukavuusalueellaan, kun tulevat Iloon. Tämä tunnelma välittyi minullekin käynnilläni. Toivottavasti ihmiset löytävät runsain joukoin paikan, niin toimintaa saadaan edelleen jatkokehitettyä tuleville vuosille. Ilo oli käydä!

Täältä löydät lisätietoja Ilo Oulusta:

Etusivu

Yhteistyöpostaus

Ihastuttava Kiviniemi ja Virpiniemi meren läheisyydessä

Mukava kohde muutaman kerran vuodessa on ajella Oulussa Kellon Kiviniemen kalasatamassa ja Virpiniemen virkistysalueella.

Kalasatamassa oli veneet nostettu talviteloille. Suosittu Kalapuohi on kuitenkin loppuviikkoisin auki. Näkymät rannassa ovat myös kauniit.

Virpiniemessä oli paljon talvilomalaisia ulkoilemassa. Kahvila ei nyt sattunut olemaan auki, sekin on kiva paikka. Mutta nuotioimassa oli porukkaa. Alue tarjoaa monenlaista liikuntamahdollisuutta niin talvisin kuin kesäisinkin.

Kesällä tehty postaus tässä:

Kellon Kiviniemessä ja Virpiniemessä

 

Talvisen Koitelinkosken tunnelmassa ja musikaalista nauttimassa

Olen tutustunut Koitelinkoskiin eri vuodenaikoina. Viimeksi kävin syksyllä, ja nyt poikkesimme kunnon lumen aikana katsomaan koskea. Koiteli on erinomainen ulkoilu- ja retkeilykohde talvellakin. Sehän löytyy siis Oulun Kiimingistä ja on suosittu ympäri vuoden.

Nytkin oli aurinkoinen päivä ja kauniit lumipeitteiset näkymät joelle. Ihastelin eritoten, kun näin joen reunamilla fatbike-pyöräilijöitä. Olisipa jännä kokeilla! Olen suunnitellutkin, että kävisin Liminganlahdella kokeilemassa sekä lumikenkiä että fatbikea.

Viime viikonloppuna kävin ystävien kanssa Oulussa teatterissa katsomassa My Fair Lady -musikaalin. Se oli antoisa hienoine musiikkeineen ja puvustuksineen. Upeaa!