Leppoisaa tunnelmaa kesäkahvila POOKIoskissa Oulussa

Kiinnostuin heti, kun huomasin, että Ouluun on tullut uusi kesäkahvila. Ennätimmekin miesystäväni kanssa sinne viime viikonloppuna.

Kesäkahvila POOKIoski sijaitsee Hietasaaressa venesataman välittömässä läheisyydessä. Rannassa on runsaasti tilaa ja nautimmekin terassilla merinäköalasta. Kahvilan sisätiloissa järjestetään myös erilaisia tilaisuuksia, mutta paikka ei ollut minulle entuudestaan tuttu.

POOKIoskin palvelu oli suorastaan loistavaa ja meidät todella huomioitiin. Valikoimme kahvia ja vohvelia minulle ja miehelle Hailuodon panimon olutta. Oluita olikin tarjolla useampaa sorttia, ja valittu maku oli minullekin mieluinen, vaikken yleensä juo olutta.

Vohveli paistettiin minulle ja tarjoiltiin ranskan kieltä käyttäen mustikkahillon ja kermavaahdon kera. Ja olipa muuten tämäkin niin hyvää, että kuva jäi ottamatta!

Katselimme rannan elämää ja veneilijöitäkin paikalle piipahti. Kaunis kesäilta hyvässä seurassa!

Valikoituja paloja valloittavalta Kalajoelta

Onko Kalajoki jo valloittanut sinutkin? Minulle sieltä löytyy aina nähtävää. Tänä kesänä sainkin käydä Kalajoella useamman kerran, joista yhden reissun yön yli. Kokosin tähän jotakin nähtävää Kalajoen Hiekkasärkiltä.

Kävimme taannoin sunnuntai-ajelulla Kalajoella, jolloin ihastelimme loma-asuntoja. Dyynien päältä lähteviltä pitkospuilta kävimme meren rannassa kävelyllä. Meri on kaunis elementti, sillä se on joka päivä eri näköinen. Tällä kertaa ei tullut kuitenkaan uimassa käytyä.

Kiertelimme Hiekkasärkillä ja löysimme leirintäalueen läheisyydestä Seikkailupuisto Pakan. Vaijerilasku oli mielenkiintoisen näköistä hommaa, huomasin toisella reissullani. Satama on myös viehättävä.

Toinen reissuni suuntautui siis yön yli, ja silloin ennätin käydä monessa paikassa. Majoituin kaverini asunnossa ja sain tehtyä siellä myös työ- ja opiskeluhommia. Niiden jälkeen olikin mukava lähteä nauttimaan kylpylä SaniFanista. Tämä käynti olikin erinomainen, sillä turvaväleistä oli kylpylässä pidetty hyvää huolta ja väkeä ei ollut liikaa.

Kylpylän jälkeen suuntasin viereiseen Meriluontokeskukseen. Sielläkin sai katsella aivan rauhassa, ja kävin keskuksessa nyt toistamiseen.

Poikkesin myös Ostoskylä Raitissa katselemassa. Sielläkään ei ollut tungosta, en kuitenkaan nyt jäänyt kahvittelemaan, vaan suuntasin eteenpäin.

Olin aiemmalla käynnillä bongannut Cafe & Bar BeachRosén, joka näytti oikein houkuttelevalta. Sinne siis testaamaan herkullisia leivoskahveja! Kahvilamiljöö olikin oikein viehättävä ja otin tyrni-valkosuklaakakkua.

Tästä kävin vielä kurkistelemassa rantaan. Palatessa poikkesin vielä Siikarysään ostamaan mukaan hiillostettua siikaa. Sen kera otin vielä perunarieskaa. Nämäkin olivat oikein maistuvia.

Lisäksi aiemmalla reissullamme kävimme Keramiikkapaja Iso-Pahkalassa. Ai että siellä oli kauniita esineitä, monenmoista olisi tehnyt mieli! Nautimme kahvit Kahvila Seilissä ja jatkoimme siitä särkille.

Paljon jäi vielä nähtävää seuraavalle reissullekin!

Merellisissä tunnelmissa Hailuodossa

Joko olet tutustunut Hailuotoon? Se on eittämättä Pohjois-Pohjanmaan ykköskohteita. Sää suosi, kun ystäväni kanssa lähdimme lauttamatkalle saareen. Merimatka on ehdottomasti jo matkan isoimpia elämyksiä.

Ajelimme saaren päähän Marjaniemeen ja lähdimme aluksi jaloittelemaan kalastajakylään. Tästä siirryimme dyyneille pitkospuita pitkin ja rannalle. Saaren idyllin huomasi heti tullessa ja vaikka matkailijoita oli luovossa, niin tunnelma ja yleiskuva olivat rauhallisia.

Päädyimme rauhallisen kävelyn jälkeen kahvittelemaan rantaan. Kahvilassa oli monipuolinen käsityövalikoima myynnissä ja myös tauluja löytyi. Kahvikuppi oli kuin suoraan mummolasta!

Tästä olikin aika siirtyä lounastamaan. Ravintola Frans on vasta aloittanut toimintansa ja ystävälläni oli siitä jo hyvä kokemus, joten sinne siis.

Otimme molemmat Hailuoto-pizzat, joissa oli kylmäsavulohen lisäksi katkarapuja ja punasipulia. Itse tykkäsin kovasti, kun jaksoin myös syödä kaiken. Ravintola oli sisustettu tyylikkään viihtyisästi ja palvelu oli iloista ja ystävällistä.

Istuskelimme vielä ulkona ennen kuin lähdimme kotimatkalle. Sujuvasti pääsimme suoraan lauttaan ja merituuli helli lämpimästi paluumatkallakin. Hailuodon reissu on yksi kesän ehdoton perinne!

Raahen luontopolkuja tutkimassa

Kaverini kanssa olemme jo aika paljon kiertäneet luontopolkuja Raahessa. Tällä kertaa päädyimme aluksi Aittalahden luontopolulle. Lähdimme liikkeelle lintutornilta, jota jo sinällään kannattaa käydä katsomassa.

Ups, meillä oli kuitenkin vaikeuksia löytää, mistä polku meni. Varmemmaksi vakuudeksi päätimme vaihtaa paikkaa ja siirryimme Lapaluodon Maivaperälle.

Tästä lähtikin polku kivasti pitkin merenrantaa. Matkalla oli jänniä rakennelmia puista rannalla ja pitkospuita oli myös hyödynnetty. Päädyimme nuotiopaikalle kauniin merimaiseman ääreen.

Nyt oli kuitenkin aika rajallinen, joten emme kiertäneet koko polkua. Tätä pitää tutkia lisää joskus myöhemmin!

Uusia luontokohteita Raahen suunnilla

Ei uskoisi, miten entiseltä kotipaikkakunnalta löytyy aina uutta nähtävää! Kaverini asuu Raahessa ja hän oli kartoittanut meille käyntikohteita.

Suuntasimme aluksi Aittalahdelle, jossa oli nuotiopaikan lisäksi rautainen lintutorni. Tämä rakennelma liittyi tietysti Rautaruukkiin. Torni oli helppokulkuinen ja täälläkin olimme ainoat kävijät.

Tästä ajoimme Varviin, josta lähti luontopolku. Kävimme Varvin kyläyhdistyksen kotaa katsomassa ja tapasimme siellä kyläyhdistyksen ihmisiä. Varvinpooki oli hieno ja tilava, ja sinne tulee ottaa omat puut mukaan.

Siirryimme Lapaluodon Maivaperälle, jolle samainen luontopolku päättyi. Täällä oli nähtävillä vanha silta meren rannalla. Pari virvelöijää oli paikalla. Myös entinen sahan rakennus oli näyttävän näköinen.

Sitten kävimme vielä Mikonkarissa, joka onkin tuttu paikka. Olin kuitenkin saanut tiedon, että uimarannalla on uusi tulentekopaikka. Oikein kiva olikin, eikä täälläkään ihmisiä näkynyt. Joten tulimme siihen tulokseen, että paikan voi testata jo tänä keväänä.

Lopuksi piti vielä nähdä mediassakin ollut “Suomen turhin silta”. Se löytyi sairaalan takana olevalta alueelta. Eikä silta ihan turha ollut, vaikka olikin jykevärakenteinen!

 

Meren äärellä Raahessa

Kävimme ystäväni kanssa viime kesänä Raahessa Mikonkarissa, josta löytyy myös venesatama. Mikonkarin päästä avautuu huikea merimaisema. Alueella on myös kivoja idyllisiä mökkejä.

Nyt oli varsin tuulinen päivä, ja toinen kohteemme oli Parrinkalliot. Niistä sain vinkin myös viime kesänä ja ystäväni tiesikin niiden sijainnin. Sinne siis!

Metsästä olivat lumet sulaneet, joten liikkuminen oli helppoa. Mutta itse kalliot olivat kyllä jännittävät, sillä jäätä oli vielä hitusen paikka paikoin. Saavutimme kuitenkin huipun ja yllätyin kallioiden laajuudesta. Ihan omanlaisensa maisema.

Tästä jatkoimme thairavintolan testaukseen, mutta siitä myöhemmässä postauksessa.

Meren äärellä Siikajoen Varessäikässä

Kesällä yksi suosikkipaikkojani on Varessäikän uimaranta Siikajoella. Ranta on hieno ja alueella on muutakin mielenkiintoista. Uudessa kodassa on mukava paistaa makkaraa. Kesäisin alueella toimii kioski ja pieneen pookiin voi kiivetä katsomaan maisemia. Alueella on myös asuntovaunuille tilaa ja venesatama on kesällä täynnä veneitä.

Olen nyt käynyt eri vuodenaikoihin katsomassa merta. Varsinkin tänä talvena säiden heiteltyä laidasta laitaan meri on aina erinäköinen. Merivesihän oli moneen otteeseen korkealla ja olen nähnyt Siikajoeltakin hienoja aaltokuvia.

Talvisia tunnelmia Siikajoen Varessäikässä

Kuten on tullut jo ilmi, niin meri on lempielementtejäni. Se on erilainen joka päivä ja etenkin eri vuodenaikoina.

Tällä kertaa lähdimme ystäväni kanssa Siikajoen Varessäikän rannalle makkaranpaistoon. Alueelle on rakennettu viime kesänä uusi kota, joka tarjoaa mainiot puitteet nuotioimiselle. Olipa kodassa jopa sähkötkin!

Ranta oli kaunis ja alueella oli rauhallista. Tähän vuodenaikaan ehkä hieman jännäkin, kun maa oli lumettomana. Se toi kontrastia maisemaan.

Makkarat ja eväät nautittiin, joten lauantaipäivän ohjelma oli leppoisa. Täällä tulee poikettua taas uudelleenkin!

Kesäkahvilakierroksella Oulun seudulla

Oletko jo tutustunut Oulun seudun kesäkahviloihin? Jos et, niin tässä hyvä kattaus vinkkejä. Otin lintutornikierroksen jälkeen ohjelmaani kesäkahviloiden kiertämisen.

Aluksi suuntasin Tyrnävälle Vanhatien kahvilaan vanhaan pappilaan. Pihapiiri ja itse rakennus olivat viehättävät. Paikalla oli mukavaa nuorisoa ja sain kahvin kanssa herkullisen lämpimän cookien. Oli rentouttava käynti.

Tämän jälkeen toisena päivänä oli vuorossa Oulunsalon kotiseutumuseossa oleva kahvila Pirtti. Täälläkin pihapiiri on ainutlaatuinen ja kahvilla käynnin yhteydessä pääsee hyvin tutustumaan museoon. Kahvila on viehättävän vanhanaikainen.

Suuntasin toisenkin kerran Tyrnävälle. Tyrnävän ja Muhoksen välillä sijaitsee galleria Conrad, jossa on esillä taidetta vanhassa rakennuksessa. Nyt tänä kesänä toimii myös kahvila Conrad. Kovin oli viehko tämäkin paikka.

Sitten tapasimme ystäväni kanssa kahvila Kryptassa, joka sijaitsee Oulun Tuomiokirkon kellarissa. Pihalla oli mukavat istumapaikat ja kahvila on tietysti miljööltään ainutlaatuinen. Tiloissa on myös näyttely ja pihapiirissä kiva pikkukirkko lapsille.

Yhdellä ilta-ajelulla taas poikettiin Haukiputaalla sijaitsevassa Tapulikahvilassa. Taas päästiin näkemään uutta kirkon pihapiiriin. Paikalla oli täälläkin mukavaa nuorisoa. Oli kyllä mahtava kahvilakierros ja uudelleenkin näihin mielellään poikkeaa!

Lopuksi vielä vakiopaikkani Hailuotolaiva-kahvila Lumijoen Varjakassa. Siellähän käyn useita kertoja kesässä, sillä mukava on käyttää kavereita siellä tai käydä muuten vaan ilta-ajelulla.

Kahvila Hanhenkammista teen vielä oman jutun, sillä siellä oli niin paljon nähtävää. Myöskään Koivurannan kahvila, Villa Eevilä, kahvila Kiikku ja Igloo-kahvila eivät nyt mahtuneet tähän kierrokseen, mutta niissä olen käynyt viime kesänä. Tähtitornin kahvila tuli esiteltyä aiemmassa jutussa.

Oulun seudun lintutorneja kiertämässä

Tunnetko vielä Oulun seudulla olevia lintutorneja? Minulla oli kesäkuussa loman alettua rauhoittumisen paikka, ja päätin käyttää aikaani luonnossa liikkumiseen. Lintutornit ovat siihen oiva kohde.

Limingassa tietysti Liminganlahti ja Hirvinevan lintujärvi ovat omaa luokkaansa. Niistä olenkin tehnyt aiemmin juttua, samoin kuin muutamasta muustakin paikasta. Ajattelin kuitenkin nyt tässä esitellä muutaman käyntikohteeni.

Ensimmäiseksi suuntasin Lumijoen keskustasta lähtevälle tielle, jota pitkin on noin viisi kilometriä Sannanlahden lintutornille. Sannanlahdella olen päässyt jonakin kesänä myös ihastelemaan laiduntavaa karjaa.

Nuotiopaikalla näyttivät olosuhteet olevan kunnossa. Eväitä ei nyt ollut mukana, vaan tarkoitus oli käydä lintutornilla merenrannassa. Sannanlahdella ei mene pitkospuita, vaan tornille pääsee tietä pitkin.

Toinen käyntikohteeni oli Puhkiavanperä, joka löytyy kolmisen kilometriä Limingan ja Lumijoen väliseltä tieltä lähdettyä. Täällä olenkin useita kertoja käynyt makkaranpaistossa.

Pitkospuita pitkin on noin 300 metriä lintutornille. Maasto polun varrella on vaihtelevaa ja heinikolla alkaa jo olla pituutta. Puitteet kuitenkin hyvät.

Seuraavana kohteena oli Temmesjokisuu, jonne pääsee kahtakin kautta. Menimme nyt Limingan ja Tupoksen väliseltä tieltä.

Temmesjokisuu on yksi ykköspaikkojani. Sinne on rakennettu nuotiopaikalle kiva laavu ja paikka soveltuu myös kalastamiseen. Tällä kertaa en lähtenyt pitkospuille lainkaan, vaan istuskelimme rannassa jonkin aikaa.

Ja kas kummaa, huomasimme myös pohjapadon! Piti ihan googlettaa, että mikä se on.

Sitten yhtenä päivänä suuntasin kohteisiin, joissa en olekaan aiemmin käynyt. Ensimmäisenä Oulunsalon Varjakassa sijaitseva Akionlahti. Sinne pääsi metsäistä polkua pitkin, kunhan ensin sai ajettua kohtuullisen huonokuntoisen autotien. Koko matkan pystyy tietysti kävelemäänkin.

Tästä suuntasin vielä Kempeleenlahden lintutornille, jonne olikin vähän kätevämpi mennä. Nyt on tullutkin urakalla ajettua erilaisia teitä, mutta autossa onkin uudet renkaat alla eikä ole pelkoa räjähtelystä, niin kuin viime kesänä kävi.

Vielähän minulle jää käytäväksi muun muassa Letonniemi Oulussa. Ja muistettakoon vielä Vihiluodon luontopolkukin, jossa onkin helppo liikkua.