Luontopolkukierros Raahessa jatkuu

Taannoin ennätimme miehen kanssa taas luontopolkuilemaan Raaheen. Lähdimme liikkeelle iltapäivästä, joten kovin pitkää reittiä ei ennätetty ennen pimeän tuloa.

Mutta voi, alkoi olla sen verran hämärää, etten ottanut kuvia lainkaan! Ajattelin kuitenkin kirjoittaa kokemuksen vinkiksi, sillä polku on mukava. Aiemmalta reissulta Lapaluodon Maivaperältä on kuitenkin kuvia, ja tämän postauksen lopussa on linkki siihen.

Ja koska ajelimme Siikajoen Tauvossa toisena päivänä, niin liitän lisäksi tähän juttuun muutaman kuvan sieltä.

Päädyimmekin lähtemään Varvin ja Maivaperän väliselle reitille. Lähdimme Varvin suunnasta liikkeelle. Polku myötäili mukavasti meren rantaa ja maisemat olivat vaihtelevia. Kuljimme myös reitin toisella puolella olevan läheisen asuntoalueen vierestä.

Luontopolku on tasainen, mutta maisemat tosiaan vaihtelevat monipuolisesti. Väliltä löytyi pitkospuita, tietä, polkua sekä hiekkarannalla oleva nuotiopaikka. Reitin pituus on pari kilometriä suuntaansa.

Ja kas, päivä alkoi hämärtämään ja kulku kävi hieman jännittäväksi, kun ei enää jalkoihinsa meinannut nähdä! Onneksi polku siis oli tasainen ja pääsimme pikapikaa loppumatkan takaisin ennen kunnon pimeää.

Hmm… mikähän olisi seuraava kohde Raahessa? Kävelylenkit aina piristävät päiviä ja ulkoilu on tärkeää.

Tässä tosiaan vielä kuvia yhdestä lempipaikastani eli meren rannalta Siikajoen Tauvosta. Luontopolkukuvia sitten lisää tuonnempana!

Ja tässä linkki aiempaan juttuun, sieltä löytyy kuvia sekä Maivaperältä että Varvin suunnilta:

http://terhimustakangas.pallontallaajat.net/2020/05/06/uusia-luontokohteita-raahen-suunnilla/

Retkeilemässä Viitajärven luontopolulla Raahessa

Työt ovat kyllä nyt napanneet lähes kaiken ajan. Onneksi miesystäväni huolehtii virkistäytymisestäni ja vie minut eri luontopoluille. Kävimmekin kokonaista kolme kertaa Raahessa Viitajärven luontopolulla parin viikon aikana!

Ensimmäisellä kerralla ajelimme hiihtomajalle ja lähdimme sieltä polun opasteiden mukaan etenemään. Aikaa oli kuitenkin rajallisesti arki-iltana, joten kävelimme vain noin tunnin lenkin. Eli emme käyneet ihan parin kilometrinkään päässä, vaan piti malttaa kääntyä takaisin.

Polku kulkee vaihtelevissa maastoissa ja näkemisen arvoinen on muun muassa jo lähellä alkupäätä oleva kivikko eli pirunpelto. Muutoinkin polun varrella on paljon opaskylttejä luonnosta.

Seuraavana viikonloppuna meillä oli aikaa ja vaikka sää oli hieman epävakainen, niin lähdimme liikkeelle Viitajärven luontopolun toisesta päästä. Eli jätimme auton Vihannintien varteen ja löysimmekin siitä polulle. Opaskartta kertoi, että olimme 7,7 kilometrin reitin toisessa päässä, josta aikomus oli kiertää lyhyempi pätkä eli ei 5,5 kilometrin lenkkiä tälläkään kertaa.

Polku on hyvin merkitty, tosin näinpäin mennessä menimme opasteita vastasuuntaan. Pääasia kuitenkin, että polulla pysyttiin. Kunnes… risteykset ja suunnat löytyivät kyllä, mutta olisi kannattanut ottaa myös valokuva reittikartasta. Päädyimme peltotielle ja siitäpä ei ollutkaan helppo havaita, mistä polku olisi oikeaan suuntaan tullut!

Kävelimme tietä  eikä opasteita enää näkynyt. Koska suuntatuntuma oli oikea, niin jatkoimme matkaa ja lopulta päädyimmekin takaisin reitille. Siinä vaiheessa olimme vähän eri kannalla siitä, minnepäin pitäisi jatkaa, jotta päästään takaisin reitin alkuun. Onneksi juuri tuli pyöräilijöitä vastaan ja he kertoivat, minne suunnata!

Tästä palattiinkin opasteiden mukaan ja eipä ihme, kun olinkin ihmetellyt infokylttien numerointia. Nyt kuitenkin reitti oli selkeä, mutta vähän pidemmästi sitä sitten käveltiin kuin oli alkuperäinen tarkoitus ollut. Olisiko tullut reilu kolme kilometriä.

No tämähän jäi sitten mietityttämään, joten varasimme toisena arki-iltana enemmän aikaa. Suuntasimme jälleen hiihtomajalle ja nyt kunnianhimoisena ajatuksena oli kiertää sieltä käsin 5,5 kilometrin polku. Toinen vaihtoehtohan olisi siis ollut jatkaa 7,7 kilometrin reitti.

Menimme jonkin matkaa nopeampaa reittiä latupohjaa pitkin ja jatkoimme sitten polkua. Nyt päästiin näkemään maisemia enemmänkin. Sitten löytyi tuttuja risteyksiäkin, kun pääsimme polkujen yhdysreitille. Siellähän sitä pellon reunassa oltiin edellisellä kerralla harhauduttu! Nyt ei ollut mitään ongelmia, joten loppupäätelmä on, että kannattaa kiertää polku hiihtomajalta käsin. Tällöin nuolet johdattavat oikein eteenpäin eikä niitä tarvitse takaperoisesti katsoa. Mutta kaiken kaikkiaan polku on erittäin hyvin merkitty eikä siellä pitäisi eksyä!

Raahen ulkoilureitteihin tutustumassa

Vaikka Raahessa on tullut paljon liikuttua, niin aina löytyy uutta. Tällä kertaa päätimme lähteä työpäivän jälkeen ulkoilemaan. Päädyimme Haapajärven tekoaltaan maastoihin.

Jätimme auton altaan kodan lähettyville ja lähdimme kävelemään ulkoilureittiä, jossa talvella menee hiihtoreitti. Suuntasimme parin kilometrin päässä olevalle laavulle. Opasteet reitillä olivat oikein hyvät, ja toki reitti oli entuudestaan tuttu miesystävälleni.

Maasto oli vaihtelevaa ja nyt oli mitä parhainta aikaa bongata muun muassa metsämarjoja. Paluumatkalla sattui lillukka vastaan, joskaan emme tienneet mistä marjasta oli kyse, ennen kuin illalla kysyin sitä kasveja harrastavalta kaveriltani. Myös Instagramista löytyi marjan tuntevia. Eli ei olisi ollut myrkyllinen!

Hauskaa oli myös bongata maastossa lukuisia pieniä sammakoita. Ilmeisesti maasto oli niille sopivan kosteaa, sillä matkan varrella mekin meinasimme kastella jalkamme!

Laavu oli oikein siistissä kunnossa, joten sinne pitää palata nuotiomakkaroiden kanssa. Nythän on varmasti kauniita syyskelejä tulossa. Ja täytyy sanoa, että kahden työn puristuksessa itselleni ulkoilemalla rentoutuminen on elinehto. Seuraavasta postauksesta saatkin lukea Rokuan reissusta.

Entisajan tyyliä Raahessa Seminaarin alueella

Minulle tuli yllätyksenä se, miten hieno Seminaarin kampusalue Raahesta löytyy. Löysin paikan vasta miesystävän myötä, sillä hän asuu aivan alueen vieressä. Kävimmekin kävelyllä katsomassa vanhoja rakennuksia.

Viime joulun alla harkitsinkin menemistä joulumarkkinoille, joiden kojuja oli vielä pihapiirissä odottamassa seuraavia markkinoita. Puistoalue on viehättävä ja rakennukset eri tyylisiä.

Seminaarin alue on valjastettu oppilaitoskäytöstä monenlaiseen muuhun. Löytyy puutarhaa, lounasravintolaa, päiväkotia jne. Vanhoja kylttejä on kuitenkin alueella vielä paikoillaan muistuttamassa entisistä ajoista.

Wikipediassa kerrotaan, että “Raahen seminaari oli Raahessa vuosina 1896–1971 toiminut opettajaseminaari. Seminaarialue kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon.

Alueen vuonna 1899 valmistuneita rakennuksia ovat muun muassa alaosiltaan tiiliset ja yläosiltaan puiset kaksikerroksiset päärakennus ja harjoittelukoulu, johtajien ja johtajattarien puurakenteiset asuintalot sekä tiilinen saunarakennus.”

Onpa oma työnantajani Oulun ammattikorkeakoulukin toiminut Seminaarin tiloissa. Käy ihmeessä katsomassa aluetta, kun Raahen suunnilla liikut! Voit poiketa samalla Langin kauppahuoneella kahvilla.

http://terhimustakangas.pallontallaajat.net/2018/06/01/aito-1800-luvun-miljoo-langin-kauppahuoneella-raahessa/

Lumoava sirkusesitys Raahessa

Nyt on ilo kuvata, kun on uusi työväline! Innostuin heti, kun näin mainoksen Lumo Companyn Vagabond-kyläkiertueesta. Päätin lähteä katsomaan tätä bensantuoksuista nykysirkusesitystä Raaheen ystäväni kanssa.

Kauniina kesäiltapäivänä ajelimme Piehinkiin, jossa oli mukava tunnelma. Kyläyhdistyksellä oli myynnissä mm. grillimakkaroita, ja koska päivä oli itsellä ollut kiireinen, niin nyt oli hetki aikaa pysähtyä syömään.

Ennen pitkää esitys jo alkoikin. Kaksi naista matkalla jonnekin, kunnes auton rengas menee rikki. Ja tästä alkoi taitava sirkusesitys.

Pidin erityisesti siitä, että esitykseen sisältyi tarina. Yleisön reaktioista päätellen näytös miellytti myös lapsia. “Tuollahan olisi lisää pulloja!”

40 minuuttia kului nopeasti ihaillessa naisten työtä. Lopulta matka päättyi onnellisesti. Tykkäsin!

Raahen luontopolkuja tutkimassa

Kaverini kanssa olemme jo aika paljon kiertäneet luontopolkuja Raahessa. Tällä kertaa päädyimme aluksi Aittalahden luontopolulle. Lähdimme liikkeelle lintutornilta, jota jo sinällään kannattaa käydä katsomassa.

Ups, meillä oli kuitenkin vaikeuksia löytää, mistä polku meni. Varmemmaksi vakuudeksi päätimme vaihtaa paikkaa ja siirryimme Lapaluodon Maivaperälle.

Tästä lähtikin polku kivasti pitkin merenrantaa. Matkalla oli jänniä rakennelmia puista rannalla ja pitkospuita oli myös hyödynnetty. Päädyimme nuotiopaikalle kauniin merimaiseman ääreen.

Nyt oli kuitenkin aika rajallinen, joten emme kiertäneet koko polkua. Tätä pitää tutkia lisää joskus myöhemmin!

Iltakahvilla Järvelänjärven Grilli-Cafessa Raahessa

Raahesta kasitietä etelään mennessä löytyy taukopaikaksi Järvelänjärven Grilli-Cafe. Grillin erikoisuutena on Salmen burgeri ja Salme oli nytkin itse paistelemassa niitä.

Kahvila sijaitsee idyllisellä paikalla ja terassilta on näkymä järvelle. Kahvilan ilme on siisti ja viihtyisä. Oli mukava, kun Salme tuli rupattelemaan grilliannosta tuodessaan. Itse otin munkkikahvit, jotka myös ovat suosittuja.

Burgeri oli kuulemma maittava ja täyttävä. Päätimmekin ystäväni kanssa ajella Järvelänjärvelle toistekin, kun Raahessa oleilemme.

Thaimaalaista noutoruokaa Raahessa Chaiyaphumissa

Mikonkarin ja Parrinkallioiden retken jälkeen päädyimme hakemaan thaimaalaista ruokaa Raahessa. Kävimme Sovionkadulla sijaitsevassa ravintola Chaiyaphumissa.

Ravintolan tilat olivat uudehkot ja paikan päälläkin olisi ollut kiva syödä, jos se olisi ollut mahdollista. Noutoruokaa näytti menevän, mutta annos valmistui äkkiä.

Naudanliha olikin herkullista. Nyt kun olen jonkin kerran maistellut thaimaalaista ruokaa, niin alan tottua siihen. Maku oli taas miedon mausteinen.

Meren äärellä Raahessa

Kävimme ystäväni kanssa viime kesänä Raahessa Mikonkarissa, josta löytyy myös venesatama. Mikonkarin päästä avautuu huikea merimaisema. Alueella on myös kivoja idyllisiä mökkejä.

Nyt oli varsin tuulinen päivä, ja toinen kohteemme oli Parrinkalliot. Niistä sain vinkin myös viime kesänä ja ystäväni tiesikin niiden sijainnin. Sinne siis!

Metsästä olivat lumet sulaneet, joten liikkuminen oli helppoa. Mutta itse kalliot olivat kyllä jännittävät, sillä jäätä oli vielä hitusen paikka paikoin. Saavutimme kuitenkin huipun ja yllätyin kallioiden laajuudesta. Ihan omanlaisensa maisema.

Tästä jatkoimme thairavintolan testaukseen, mutta siitä myöhemmässä postauksessa.

Uusi thairavintola Siang Khaen Raahessa

Vastikään Raaheen avautui uusi thairavintola Siang Khaen. Ravintola on ihan keskustan ytimessä ja löysimme sinne helposti ystäväni kanssa.

Tarjolla oli lounasbuffet, josta löytyi erilaisia makuja. Ruoat eivät olleet liian tulisia, vaan mukavasti miedon mausteisia. Jälkiruokaa oli myös tarjolla.

Ravintolan tilat eivät ole kovin suuret, mutta sinne mahtuu kuitenkin parikymmentä asiakasta. Sisustus oli myös valoisa ja viihtyisä. Ja palvelu ystävällistä!